PANDARUS. Kiitoksia vain: jos prinssi tekee sinulle pojan, niin annat sen minulle. Ole uskollinen prinssille; jos hän huikentelee, niin toru siitä minua.
TROILUS. Nyt tiedätte, mikä teillä on takuuna: setänne sana ja minun järkähtämätön uskollisuuteni.
PANDARUS. No, minäkin nyt tahdon mennä takaukseen hänen puolestaan. Meikäläisiä tyttöjä saa kauan kosia, mutta kehen taipuvat, siihen kiintyvät; ovat kuin takkiaiset, näet: istuvat siihen, mihin heität.
CRESSIDA.
Nyt palaa, luontoni, ja rohkeutt' anna! —
Ah, Troilus-prinssi, monta pitkää kuuta
Yöt päivät olen teitä lempinyt.
TROILUS.
Miks Cressida niin työläs oli voittaa?
CRESSIDA.
Näöksi työläs; olin voitettu
Jo ensi silmänluonnilta — Ei, anteeksi —
Tyrannin teistä saan, jos liikaa myönnän.
Nyt teitä lemmin, mut en vielä niin,
Ett' en vois sitä voittaa. — Valehtelen!
Ol' aatokseni kiero laps, jok' äidin
Unohti kurin. Hupsu, miksi kielin?
Ken uskollinen meille olla vois,
Näin sälämme kun itse paljastamme? —
Mut, vaikka lemmin, teit' en kosinut;
Ja sentään soisin, että oisin mies,
Tai että naisell' oisi miehen oikeus
Puhua ensin. Armas, salpaa suuni,
Tai haltiossa sanon vielä jotain,
Jot' ehkä kadun! Oi, vait'-olosi,
Ovela mykkyydessään, heikon urkkii
Sisimmät salaisuudet. Salpaa suuni!
TROILUS.
Sen teen, vaikk' armain sointu siinä soi.
PANDARUS.
Siroa, toden totta!
CRESSIDA.
Oi, pyydän, prinssi: anteeks antakaa;
Näin aikonut en suuteloa kärttää.
Mua hävettää. — Oi, Zeus, mit' olen tehnyt! —
Jäähyväiset nyt sanon, hyvä prinssi.
TROILUS.
Jäähyväisetkö, armas Cressida?