PATROCLUS.
Tuot' usein mielees teroitin, Achilles.
Miesmäinen, rietas nainenkaan ei ole
Niin tympäävä, kuin akkamainen mies
On toimen aikana. Nyt syyn saan minä:
Mun vähä sota-intoni sen teki,
Niin luullaan, ja sun suuri lempes minuun.
Havahdu, armas! Hento, irstas Amor
Kaulastas lemmenpaulans' irroittakoon
Ja tyhjään kadotkoon, kuin jalopeura
Ravistaa kastehelmen harjastaan.
ACHILLES.
Siis Hectorin kanss' Ajax taistelee?
PATROCLUS.
Niin tekee, ja saa suurta mainett' ehkä.
ACHILLES.
Näen, että vaarassa on kunniani,
Nimeni syvän haavan saa.
PATROCLUS.
Siis varo!
Parantuu vaivoin oma lyömä haava.
Jos laiminlyömme välttämättömän,
Niin vaaran valtakirjan vahvistamme;
Ja salaa niinkuin kuume vaara iskee,
Kun päiväsessä jouten lojumme.
ACHILLES.
Thersites tänne tuo, Patroclus hyvä.
Sen narrin lähetän luo Ajaxin
Anomaan, että taiston jälkeen kutsuu
Hän Troian prinssit rauhan viettoon tänne.
On naisen himo mulla, sairaan halu
Suur' Hector nähdä rauhan puvussa,
Puhella kanssansa ja mielin määrin
Näköään katsella. — Kah, vaivas säästyy!
(Thersites tulee.)
THERSITES.
Ihme!
ACHILLES.
Mikä?
THERSITES.
Ajax kävelee edestakaisin tanterella ja etsii itseään.