CRESSIDA.
Ma pyydän, hyvä setä, polvillani
Rukoilen: sanokaa, mik' asia?
PANDARUS.
Sinun on täältä mentävä, tyttö, niin, mentävä; ovat sinut vaihtaneet
Antenoriin; mentävä isäsi luo ja pois Troiluksen luota. Se on hänen
kuolemansa; se on hänen surmansa; hän ei voi sitä kestää!
CRESSIDA.
Oi, iki-jumalat! — En mene, en.
PANDARUS.
Sun täytyy.
CRESSIDA.
En, setä. Isän olen unhottanut;
Ei heimous liikuta; ei suku, veri,
Ei mikään lempi, ystävyys niin kallis
Kuin armas Troilus. Taivaan vallat! Pankaa
Rumimman vilpin nimeks Cressida,
Jos Troiluksen hän hylkää. Aika, tuoni
Ja väkivalta tälle ruumiilleni
Pahintaan tehkööt; mun on rakkauteni
Niin vankka pohjaltaan ja rakenteeltaan
Kuin maan on keskipiste, joka vetää
Puoleensa kaikki. Itkemään nyt menen. —
PANDARUS.
Niin oikein, tee se, tee se!
CRESSIDA.
Kiiltävät
Ma revin suortuvani, rikki raavin
Ihanat posket, nyyhkytyksiin sorran
Sorean äänen, sydämmeni puhki
Ma huudan: Troilus! Troiasta en lähde.
(Menevät.)
Kolmas kohtaus.
Sama paikka. Pandaruksen talon edusta.