(Paris, Troilus, Aeneas, Deiphobus, Antenor
ja Diomedes tulevat.)
PARIS.
Jo täys on päivä, määräaika joutuu;
Hän kohta tuolle Kreikan urholle
On jätettävä. — Troilus, veli hyvä,
Tytölle sano, mit' on tapahtuva,
Ja häntä jouduta.
TROILUS.
Käy taloon vain.
Tuon heti hänet Kreikan miehen käteen.
Kun hänet siihen lasken, niin se käsi
On niinkuin alttari, ja Troilus pappi,
Jok' uhraa siihen oman sydämmensä.
(Menee.)
PARIS.
Ma tiedän, mit' on rakkaus; tahtoisinkin
Niin totta sua auttaa, kuin sua säälin.
Suvaitkaa käydä sisään, hyvät herrat.
(Menevät.)
Neljäs kohtaus.
Sama paikka. Huone Pandaruksen talossa.
(Pandarus ja Cressida tulevat.)
PANDARUS.
Pidä suhta, pidä suhta!
CRESSIDA.
Miks suhdasta te mulle puhutte?
Elävää, syvää, täyttä tuskaa tunnen,
Se riehuu tunnoss' yhtä valtavana
Kuin syy, jost' alkoi. Kuinka pitää suhtaa?
Jos voisin lemmelläni tinkiä
Tai laimeammaks maultaan sen laittaa,
Niin voisin tuskaanikin laimentaa.
Ei, suhdasta ei tiedä rakkauteni,
Ei tuskani, kun moinen aarre meni.