(Troilus tulee.)
PANDARUS.
Tuossa, tuossa, tuossa hän tulee. — Oi, te armaat kyyhkyläiset!
CRESSIDA.
Oi, Troilus! Troilus!
(Syleilee häntä.)
PANDARUS. Ah, te, nokkavarpuset! Sallikaa minunkin teitä syleillä. "Oi, sydän", — niinkuin lauletaan vanhassa laulussa, —
"— Oi, sydän, raskas sydän, oi,
Miks huokaat, etkä lakkaa?"
johon se vastaa:
"Siks ettet töin ja sanoin voi
Keventää tuskan takkaa."
Todempaa riimiä ei voi ajatella. Ei saa mitään heittää hukkaan; voi se tuommoinenkin runonpätkä joskus olla tarpeen; ja nyt se nähdään, nyt se nähdään. — No, mitä kuuluu teille, karitsaiseni?
TROILUS.
Sua rakastan niin kirkkaan puhtaasti,
Ett' iki-jumalat — kai suuttuneina,
Kun lempi kuumemp' on kuin rukous,
Min kylmiltä he huuliltani saavat —
Sun multa vievät.