CRESSIDA.
Ja sinä hansikkaani. Milloin näen sun?
TROILUS.
Ma lahjon kreikkalaisten vartijat
Ja tulen yöllä. Ole uskollinen!
CRESSIDA.
Oi, taivaat! Taaskin "ole uskollinen"!
TROILUS.
Niin, armas, kuule, miksi sanon sen:
On Kreikan nuoret hienot tavoiltaan,
Suloiset, viehkeät ja lahjakkaat,
Älyssä, taidoss' etevät ja vilkkaat;
Tuo uutuus — henkilöt ja avut — hurmaa.
Ah, hienonlainen lemmenkateus —
Sanoa voisit: siveellinen synti —
Minussa herää.
CRESSIDA.
Taivas! Et mua lemmi.
TROILUS.
Jos en, niin kuolen konnana! Ei ole
Kyseessä sinun uskollisuutesi,
Vaan minun kuntoni. En osaa laulaa,
En tanssiss' uhkeilla; on mairit mulle
Ja hienot pelit vieraat; niissä taidoiss'
On kreikkalaiset ovelat ja liukkaat.
Mut varo, noissa viettehissä vaanii
Sulavasuinen, mykkä perkele,
Pääkiusaaja. Mut vältä kiusausta!
CRESSIDA.
Mun tahtoani epäiletkö?
TROILUS.
En;
Mut joskus teemme, mitä emme tahdo;
Olemme usein oma perkeleemme,
Kun oman voiman varaan heittäymme
Ja pettävään sen tarmoon luotamme.
AENEAS (ulkoa).
No, prinssi, —
TROILUS.
Muisku vain, ja sitten ero!