PARIS (ulkoa).
Hoi, veli Troilus!
TROILUS.
Tule sisään, veli,
Ja tuo Aeneas myös ja Kreikan mies.
CRESSIDA.
Sinäkin ole uskollinen.
TROILUS.
Minä?
Ah, se on vikani ja heikkouteni!
Muut juonill' onkii mainetta, mut minä
Rehellisesti sulaa suoruutt' etsin;
Muut vaskirahans' ovelasti kultaa,
Omani minä näytän paljaaltaan.
Uskollisuuteeni sa luota vain:
"Tosi ja vilpitön" on lauseenain.
(Aeneas, Paris, Antenor, Deiphobus ja Diomedes tulevat.)
Terveeksi, Diomedes! Tämän neiden
Me lunnaiks annamme Antenorista.
Saat hänet haltuus portissa. Ma tiellä
Hänestä kerron. Pidä häntä hyvin!
Ja, jumal'auta, kaunis Kreikan mies,
Jos henkes joskus miekastani riippuu,
Vain maini Cressida, niin turvass' olet
Kuin Priamus linnassansa.
DIOMEDES.
Kaunis neiti,
Sivuutan kiitoksen, jot' oottaa prinssi,
Kun silmäs loisto, tuon sun poskes taivaan,
Jo hyvän pidon takaa. Diomedeen
Sin' olet käskijä, hän sua kuulee.
TROILUS.
Et kohtele mua hyvin, Kreikan mies,
Kun häntä kehut vain ja harrast' ilkut
Mun pyyntöäni. Tiedä, kreikkalainen,
Hän niin on ylistystes ylipuolla
Kuin sinä häntä palvelemaan kehno.
Hyvänä pidä, vaadin sen, ja käsken;
Jos sit' et tee, niin kautta julman Pluton,
Vaikk' ois sun turvanas Achilles-kolho,
Ma niskas taitan!
DIOMEDES.
Tyyntykäähän, prinssi!
Lähetin oikeudella vaadin saada
Vapaasti puhua. Kun täältä poistun,
Niin toimin niin kuin tahdon. Tietkää, prinssi,
En ole käskettävä. Arvon mukaan
Hän arvon saa. Jos sanotte: "se tee",
Niin vastaan kunnon miehen lailla: "en".
TROILUS.
Pois portille! — Sen sanon, Diomedes,
Tuon korskas vuoks saat vielä usein piillä. —
Kätenne, neiti! Paljon meillä vielä
On keskinäistä haasteltavaa tiellä.
(Troilus, Cressida ja Diomedes menevät. Torventoitaus kuuluu.)
PARIS.
Hectorin torvi!