HECTOR.
Niin, jospa niin!
NESTOR.
Tään valkoparran kautta,
Ma huomenna sun kanssas ottelen!
Niin, terve, terve tänne! Muistan ajan —
ULYSSES.
On ihme, kuinka Troia seista voi,
Kun täällä on sen perustus ja pylväs.
HECTOR.
Ma tunnen hyvin kasvosi, Ulysses.
Ah! mont' on Kreikan, Troian miestä kuollut
Sen jälkeen, kuin sun näin ja Diomedeen
Lähettiläinä Ilionissa.
ULYSSES.
Jo silloin sanoin, mikä loppu on;
Mut ennustus on vasta puolitiessä.
Nuo muurit, kaupunkinne vahvat vahdit,
Nuo pilviä nyt suutelevat tornit,
Koht' omaa suutelevat jalkaansa.
HECTOR.
En sitä usko; vielä pystyss' ovat;
Ja arvelenpa kerskaamatta, että
Jokainen phrygiläinen kivi silloin
Pisaran vaatii kreikkalaista verta.
Lopussa kiitos seisoo; kyllä aika,
Tuo vanha riidan ratkaisija, kerran
Siit' antaa päätöksen.
ULYSSES.
Se jääköön sille.
Ylevä, uljas Hector, tervetullut!
Sua pyydän, että päällikkömme luota
Mun vieraakseni tulet telttaani.
ACHILLES.
Ei, minä tulen eteen; seis, Ulysses! —
Nyt kyllin olen katsellut sua, Hector,
Terävin silmin sua tutkinut
Ja jäsen jäseneltä tarkastellut.
HECTOR.
Achilles tuoko?
ACHILLES.
Niin, Achilles olen.