AGAMEMNON (Troilukselle.)
Sinua myöskin, kuulu Trojan prinssi.
MENELAUS.
Kuningas-veljen tervehdykseen yhdyn:
Sotaisa veljespari, tervetullut!
HECTOR.
Ken täss' on saapa vastakiitokseni?
AENEAS.
Tää ylvä Menelaus.
HECTOR.
Oo! Tekö, herra?
Siis, kiitos, kautta Marsin sotakintaan!
Tät' uutta valaa älkää naurako:
Tuo quondam vaimonne hän vannoi aina
Venuksen hansikkaaseen. Hän voi hyvin,
Vaikk' ei hän terveisiä laittanut.
MENELAUS.
Hänestä vait! Se nimi minut tappaa.
NESTOR.
Sa uljas Troian mies, sun usein näin,
Kun surman käskyläisnä verist' uraa
Teit riviin Kreikan nuorison; näin usein,
Kun tulisena niinkuin Perseus
Löit phrygiläiseen ratsuun kannuksesi
Ja lunnaat kielsit pois ja armonpyynnit,
Ja, kirkkaan säiläs ilmaan ripustain,
Et sitä lyötyyn vihamieheen lyönyt;
Ma silloin sanoin lähimiehelleni:
"Kas, tuossa Zeus, jok' antaa elämää!"
Näin sinun seisattuvan, huoahtavan,
Kun kreikkalaiset piiriin sinut saarti
Kuin Olympian sankarin. Tuon näin,
Mut kasvojas, jotk' aina teräs peitti,
En koskaan nähnyt. Esi-isäs kanssa
Ma taistelin; hän hyvä sotur' oli,
Mut, kautta Marsin, kaikkein meidän pään,
Sunlaises ei. Oi, tule vanhan syliin;
Ja tervetullut tänne, sankari!
AENEAS.
Se vanha Nestor on.
HECTOR.
Sua syleilen,
Sa kelpo vanha kronikka, jok' olet
Käsikkäin kauan käynyt ajan kanssa.
Ilolla halaan sua, arvon Nestor.
NESTOR.
Sodassa näin jos syleillä sua saisin,
Kun nyt sua ystävänä syleilen!