(Pöllö ja Jaquenetta menevät.)
ARMADO. Sinä, lurjus, saat rikoksistasi paastota, ennenkuin saat armahduksen.
KALLO. Hyvä vain, hyvä herra, mutta, jos minun paastota pitää, toivon, että saan sen tehdä vatsa täytenä.
ARMADO. Sinä saat raskaan rangaistuksen.
KALLO. Olen teille kiitollisempi kuin palvelijanne, sillä heidän palkkansa on köykäinen.
ARMADO. Vie pois se konna, nälkäkoppiin pois!
TIISA. Tule pois, sinä synnin orja, tule!
KALLO. Älkää, herra, panko minua nälkäkoppiin, kyllä nälkää näen, vaikka olen irtaanakin.
TIISA. Ei, herraseni; se on semmoista irtaan nälkää; koppiin sinun pitää mennä.
KALLO. Hyvä; jos koskaan vielä näen niitä toivottomuuden ilopäiviä, joita ennen olen nähnyt, niin kyllä vielä jotkut saavat nähdä —