BIRON (lukee). "Item, ettei yksikään nainen saa tulla hoviamme peninkulmaa lähemmäksi." — Onko niin kuulutettu?
LONGAVILLE. On neljä päivää sitten.
BIRON. Entä rangaistus? (Lukee.) "Kielensä menettämisen uhalla." — Kuka sen rangaistuksen on keksinyt?
LONGAVILLE.
Minä ehdotin sen siksi.
BIRON.
Ja, hyvä herra, miksi?
LONGAVILLE.
Se ankaraks on tehty pelätiksi.
BIRON.
Ja kaiken höyliyden sortimiksi.
(Lukee.) "Item, jos joku tavataan näiden kolmen vuoden aikana naista puhuttelemasta, niin on hän vikapää kaikkeen julkiseen häväistykseen, mitä muu hovi suinkin hänelle keksiä saattaa." —
Pian itse rikotte tuon säädöksenne;
On Ranskan maalta, niinkuin tiedätten,
Kuninkaan tytär tullut pateillenne —
Sorea tyttö, majesteettinen.
Isänsä, sairas, rampa, vuoteen oma,
Guiennen tahtois vapaaks lunastaa;
Siis, joko on tuo säädös joutavaa,
Tai tuli suotta tänne impi soma.
KUNINGAS.
Tuon unhotin. Nyt mikä neuvoks onkaan?
BIRON.
Niin, noin se oppi aina ampuu honkaan;
On kärkäs sille, mitä mieless' itää,
Mut unhottaapi, mitä tehdä pitää;
Ja halunsa kun saa, kun voittaa linnan,
Taas pois sen myy, jost' antoi kalliin hinnan.
KUNINGAS.
Tuon säännön suhteen täytyy tehdä lakko;
On hänen majoittamiseensa pakko.
BIRON.
Tuo pakko vielä panee kuninkaan
Valansa tuhannesti rikkomaan.
Jok' ihmisess' on haluja, mut tarmo
Ei niitä hillitse, vaan yksin armo.
Jos rikon valani, niin tuohon sanaan
Ma vetoan ja pakon esiin manaan. —
Nyt allekirjoitan nuo määräykset; (Kirjoittaa.)
Mut niistä pienimmänkään pykälän
Ken rikkoo, saakoon iki-häpeän.
On mulla niinkuin muilla viettelykset,
Mut toivon että, vaikka emminkin,
Valassa minä pysyn kauimmin.
Mut huviako saamme olla vailla?
KUNINGAS.
No, emme. Tiedättehän, näill' on mailla
Mies Espanjasta, hieno keikari,
Uusimman mailmanmuodin noudattaja,
Ja aivot oikein korupuheen paja;
Mies, joka oman kielens' säveliin
On mieltynyt kuin mihin hurmataikaan;
Tapojen mies, jonk' arvostelemiin
Vedotaan, kun saa säännöt riitaa aikaan;
Tuo oikun laps, Armado nimeltään,
Hän jouto-aikoinamme pöyhkeissään
Jytyää meille tummast' Espanjasta
Ja monest' urhost' ammoin kuuluisasta.
En tiedä, saako teidät suostumaan,
Mut mua miellyttää hän valheillaan.
Hänestä hovilaulajan ma saan.
BIRON.
Armado mies on aivan suurenmoinen:
Uuspankki urho, muodin esikoinen.
LONGAVILLE.
Kun hän on huvinamme Kallon kanssa,
Niin kuluu kolme vuotta solkenansa.
(Pöllö, kirje kädessä, ja Kallo tulevat.)
PÖLLÖ. Mikä on herttuan oma persoona?
BIRON. Tämä tässä, poikaseni. Mitä tahdot?
PÖLLÖ. Minä itse etustan hänen omaa persoonaansa, sillä minä olen hänen korkeutensa konstapeli, mutta tahtoisin nähdä hänen oman persoonansa lihassa ja veressä.