POMPEJUS. Rupean hänen palvelukseensa; sillä huomaan, että teloittajalla on sentään katuvaisempi ammatti kuin parittajalla: hän pyytää useammin anteeksi.[10]
VANGINVARTIJA. Sinä siinä, laita pölkky ja piilu kuntoon huomisaamuun kello neljään.
HIRMULAINEN. Tule pois, parittaja, niin opetan sinulle ammattini; tule!
POMPEJUS. Olen hyvin opinhaluinen; ja toivon, että jos joskus itse sattuisitte minua tarvitsemaan, teen toimeni liukkaasti; sillä, toden totta, hyvyyttänne olen velkapää palkitsemaan.
VANGINVARTIJA. Hakekaa Claudio ja Bernardino!
(Pompejus ja Hirmulainen menevät.)
Ma toista säälin; murhaajaapa vainkaan,
Vaikk' ois hän veljeni, en sääli lainkaan.
(Claudio tulee.)
Kas, tässä, Claudio, kuolintuomiosi.
Nyt sydänyö on; kahdeksalta aamull'
Olet kuolematon. Miss' on Bernardino?
CLAUDIO.
Sikeesti nukkuu, niinkuin syytön työ,
Mi raukaisuttaa vaeltajan luita;
Ei heräjä.
VANGINVARTIJA.
Hänt' ei voi mikään auttaa.
Nyt kuoloon valmistautukaa. — Mit' ääntä?
(Ovea kolkutetaan.)
Jumala teitä vahvistakoon! —
(Claudio menee.)
Heti. —
Hyvälle Claudiolle armoa
Tai lykkäystä? —
(Herttua tulee valepuvussa niinkuin ennenkin.)
Tervetullut, isä!
HERTTUA.
Yön parhaat terveyshenget ympäröitkööt
Sua, ystävä! Tääll' onko kukaan käynyt?
VANGINVARTIJA.
Ei sittemmin, kuin iltakello soi.
HERTTUA.
Ei Isabella?
VANGINVARTIJA.
Ei.
HERTTUA.
Siis tulee pian.
VANGINVARTIJA.
Mit' iloketta Claudiolle?
HERTTUA.
Hiven
On toivoa.
VANGINVARTIJA.
Se haltija on julma!
HERTTUA.
Ei suinkaan: elämässään tarkoin noutaa
Vanhurskauden ankarinta mittaa.
Pyhällä kieltäymyksell' itsessään
Sen voittaa, mitä mahdillaan hän muissa
Masentaa tahtoo. Se jos häntä tahrais,
Jost' oikoo muita hän, niin ois hän julma;
Nyt tekee oikeutta. —
(Kolkutetaan.)
Jo tulevat.
(Vanginvartija menee.)
Tuo mies on hellä: ihmis-ystävää
Tylyssä vartijass' et usein nää.
(Kolkutetaan.)
Mit' ääntä? Kiireen riivaama se lienee,
Jok' usta rauhallista pieksää noin.
(Vanginvartija palaa, puhutellen ulkona olevaa henkilöä.)
VANGINVARTIJA.
Siell' odottakoon, kunnes portinvahti
On noussut avaamaan; hän tuloss' on.
HERTTUA.
Peruutust' eikö vielä Claudiolle?
Hän huomenna siis kuolee?
VANGINVARTIJA.
Muutost' ei.
HERTTUA.
Niin lähellä kuin päivän koitto onkin,
Saat ennen päivää kuulla toista.
VANGINVARTIJA.
Ehkä
Tiedätte jotain; min' en peruutusta
Tulevan usko. Moist' ei ole nähty;
Sen lisäks itse tuomar'istuimelta
Lord Angelo päinvastaist' ilmoittanut
On kansan kuullen.
(Sanansaattaja tulee.)
Hallitsijan mies.
HERTTUA.
Jok' armoituksen Claudiolle tuo.
SANANSAATTAJA. Herrani lähettää teille tämän kirjelmän ja minun kauttani sen lisäkäskyn, ett' ette saa pienimmässäkään kohdassa siitä poiketa, ette aikaan, sisältöön ettekä muuhunkaan seikkaan nähden. Hyvää huomenta, sillä luulenpa että heti kohta on päivä.
VANGINVARTIJA. Tottelen käskyä.
(Sanansaattaja menee.)
HERTTUA (itsekseen).
Sep' armahdusta! Saman synnin hinta,
Jot' armahtajan palaa oma rinta!
Rikokset kukoistaa ja rehoittaa,
Kun vallan huipulta ne turvaa saa.
Kun synti armahtaa, on armo laaja,
Ja syntiinsä vain mieltyy armon saaja. —
No, mitä kirjoittaa hän?
VANGINVARTIJA. Niinkuin sanoin: Lord Angelo, joka nähtävästi luulee minua huolimattomaksi toimessani, herättää minut tällä tavattomalla sysäyksellä; minusta tämä on kummaa, näin hän ei ole koskaan ennen tehnyt.