HERTTUA. Lukekaa, olkaa hyvä.
VANGINVARTIJA (lukee). "Vaikka saisitte päinvastaisenkin käskyn, niin, siitä huolimatta, mestauttakaa Claudio kello neljä ja Bernardino iltapuolella. Paremmaksi vakuudeksi lähettäkää Claudion pää minulle kello viisi. Laittakaa, että kaikki tulee oikein toimitetuksi, ja muistakaa, että tästä riippuu enemmän, kuin mitä tällä haavaa voimme ilmaista. Siis, älkää laiminlyökö velvollisuuttamme, niin totta kuin siitä saatte vastata omalla hengellänne." — Mitä sanotte tästä, herra?
HERTTUA. Kuka on tuo Bernardino, joka on mestattava iltapuolella?
VANGINVARTIJA. Mustalainen syntyään, mutta täällä elänyt ja kasvanut; hän on istunut vankeudessa jo yhdeksän vuotta.
HERTTUA. Mistä se tulee, että poissa oleva herttua ei ole joko laskenut häntä vapaaksi tai mestauttanut häntä? Olen kuullut, että hän aina niin menetteli.
VANGINVARTIJA. Hänen ystävänsä hankkivat hänelle aina lykkäystä, ja sitä paitsi hänen rikoksensa saatiin vasta lord Angelon hallituksen aikana täyteen toteen.
HERTTUA. Onko se nyt toteen näytetty?
VANGINVARTIJA. On ihan ilmeisesti, ja hän on sen itse tunnustanut.
HERTTUA. Onko hän osoittanut katumusta vankilassa? Millainen on hänen mielentilansa?
VANGINVARTIJA. Hän on mies, jolle kuolema ei tunnu sen kammottavammalta kuin humalaisen uni; suruton, paatunut, ei pelkää entisyyttä, nykyisyyttä eikä tulevaisuutta, kuolemalle tunnoton ja toivotonna kuoleva.