(Toiset tytöistä mykistyvät, toiset näyttävät suuttuvan.)
1:NEN MIES:
— — — Enne inha! Niin lie käynyt, kosk' ei naiset hiisku niin hiventäkänä, lausu luotua sanoa!
Mikäs tiesi, vaikka viestit, pahan kielen parjaukset eivät ehkä kielastele piikojemme pyhyydestä?
KYLLIKKI (kiivaasti):
Tietämäsi tuokiossa kerro joukon kuultaville…!
1:NNEN MIES:
Puhe käynyt on kylässä kielikellojen kerimä eukkojen elättelemä, ettei Saarella tytärtä, piikoa pyhintänä, kuta hän ei kosketellut, tai ois' vieressä venynyt. Päivysin on palkkalaisna, paimenena paikallansa, yöt on impien iloissa, kisailussa kiimaisessa…
KYLLIKKI:
Hyi, — — kun häpeä ei kieles' häijy, herjauksiesi, juorun kieltä julkeata, — — tässä tuotua esille…!