Oisit nähnyt Kaukomielen! Murti suuta, väänti päätä, murti mustoa haventa, eikä tuosta talttununna, sanoihin suin uskalsihe: "en oo tuota ennen nähnyt, ennen nähnyt, ennen kuullut, ett' ois naiset naurunansa, piiat pienet pilkkanansa mua konsana pitänyt… (Ylvästellen.) Onko Saarella sijoa maata Saaren mantereella minun leikki lyödäkseni, tanner tanhuellakseni Saaren impien iloissa, kassapäien karkeloissa?"
2:NEN NEITO:
Silloin saivat Saaren neidot kielenkannat irroillensa: sadat sylkivät sanoja, tuhat huusi huulillansa: (ilkkuen) "omp' on Saarella sijoa, maata Saaren mantereella sinun leikki lyödäksesi, tanner tanhuellaksesi, (nauraen) karjalaisna kaskimailla, paimenpoikana paloilla. Lapset laihat Saaren mailla lihavat hevosen varsat…"
2:NEN MIES:
Jopa teitä ilkkuniekat…! Iskittekös itkullanne, pilkallanne pistävällä, mielenmaltin miehen päästä.'
(Tytöt jäävät ihmetellen katsomaan kysyjään.)
1:NEN MIES (ilkkuen):
Taiko kääntynyt takaisin pilkka omaan nilkkahanne?
1:NEN NEITO:
Tuopa syytös — — —.