(Kaikki nauravat.)
Mitä huoli Kaukomieli, tyhmä, houkkio ja hurja vanhan vaimon estännästä! Purkihe sisunsa julki: (Kaukomieltä matkien.) "Kyllä häädän naisten naurun soppityrskyt tyttärien: poikasen pojan povehen käsikannon kainalohon."
ÄITI (unessa, aivan kuin painajaisen painamana):
Oi mikä katala valhe…! Voi poloinen päiviäni, polo poikanikin kurja! Nauraisitko Saaren naiset, pitäisit pyhäiset piiat? Tora tuosta tuiskahtaisi, sota suuri lankeaisi, saisi kaikki Saaren sulhot, sata miestä miekkoinensa päällesi sinun poloisen, yksinäisen ympärille…!
1:NEN NEITO (nauraen):
Voi mi riemu riehahtihe ajaessa Ahtolaisen sulhasiksi Saarelahan. Laski kummasti kujalle, kamalasti kartanolle, kaatoi korjansa kumohon, veräjähän vierähytti.
(Pojat nauravat.)
2:NEN NEITO (keskeyttäen edellisen puheen):
Siinä nauroi naidut naiset, piiat pisti pilkkojansa, väkättivät vänkäleuat, ikäpuolet ilkkueli.
1:NEN NEITO (anastaen uudelleen puhevuoron Kaukomieltä matkien):