Tullut Ahtolan on puolta veitikka ylen verevä nimeltänsä Kaukomieli Kyllikin kosintamaille, kilpasille meidän kanssa, — — (survaisten toista Saarelaista) sinut ensin suistamahan, mahtisi masentamahan.
2:NEN SAARELAINEN (loukkautuen):
Tuopa vasta kerskailija, —
toisen onnen turmelija — — —!
Lienet itse illan suussa
tullut onnen ongintahan,
toivomalla sulhasiksi
(ivalla)
— — ehkä kelpo Kyllikille…
(Kyllikki ja tytöt purskahtavat nauruun.)
Jos se niiksi nyt tulevi, voin ma teille kertoella Ahdin maiden mahtavasta sankarista, sulhasesta, (kertoo vilkkain elein) kuink' ol' ensin empinynnä olla pois, tai lähteäkö, kuink' ol' etsimiä apua emoltansa, äidiltänsä.
(Pojat räjähtävät nauruun.)
Emo kielteä käkesi
varoitteli vaimo vanha:
(Äitiä matkien.)
"Ellös menkö poikaseni
parempihin itseäsi.
Hi suvaittane sinua
Saaren suurehen sukuhun."
Siitä sulho suuttununna,
Kohahtanut riemuihinsa:
(Matkien rehennellen Kaukomieltä.)
"Jos en kooltani korea,
suvultani aivan suuri,
niin valitsen varrellani
otan muilla muodoillani."
Taaspa kiellellyt emonsa:
(Äitiä matkien.)
"Siellä piiat pilkkoavat
naiset nauravat sinua."