(Aurinko nousee taivaan rannalla ja joutsenen laulun soidessa ilmenee Kaukomieli näyttämön taustalle, valkoiseen Tietäjän kauhtanaan puettuna, kirkas valokiehkura sekä otsalla, että rinnalla. Silmikko-risti riimusauva kädessänsä seisoo hän keskustalla ietteisiinsä vaipuneena, katse korkeuteen tähdättynä.)
KAUKOMIELI:
Viikon unta utruelin, kauan malkio makasin silmät kiinni, setvimättä Elon syntyjä syviä.
Nyt on elpynyt etehen ladut Luojan laadulliset, jäljet sauvan sompäsista Luojan suksien sijoilla.
Enpä tuota ennen tiennyt, enkä tarkasti tajunnut, kuinka suuren uhrauksen meille Luojamme lupasi, luodessansa maailmansa oppisaliksi inehmon taluttamaan, taivuttamaan itsekästä ihmiskuntaa tielle tiedon, Rakkauden…
(Esirippu laskee.)