(Ihastuen.)
Tunnen tuolla nurmikolla, sammalella vihreällä, nukkumassa puhtoiseni, talven lunta valkeamman, hangenkuorta kirkkahamman, — — näkevän suloista unta ikuisesta autuudesta.
(Onnellisena.)
Kiidän päivyen keralla yöstä kohta koittavalla, huuhtelen sun huuliltasi kalman kylmän kalpeuden elämäksi rakkauden.
Kiiruhtaa nopeasti virralle päin ja häviää sinne. Soitto on voimakkaampaa, voivotellen tuskaa, valitusta ja voihkinaa, kirkastuen vähitellen aurinkoiseksi, toivehikkaaksi, jossa ylitse eroittuu selvästi Tuonelan joutsenen laulu.
Aamuruskon ensi värit punertavat taivaan rannan purppuran ja oranssin värisiksi.
ÄIDIN ÄÄNI (etäältä):
Oi sä kultainen omena, hopeainen sauvaseni, nouseos makoamasta, ylene uneksimasta, asemahan arvokkaaseen kuolon vallan voittajaksi!
KAUKOMIELEN ÄÄNI (kaukaa):
Terve päivä, taivon kehrä, terve maailma matala taivahaksi taipununna!