"Eikö väkijoukko tuottanut teille vaikeuksia?" kysyi presidentti purevasti.

"Oh, ei vaikeuksia, mutta ihmiset ottavat politiikan liian vakavalta kannalta; he paheksuivat sitä, että minä saavuin teidän palatsiinne."

"Teitte oikein tullessanne", Molara sanoi. "Me, jotka olemme joutuneet valtiollisiin asioihin, tiedämme, minkä arvoisia he ovat; maailmanmiehet eivät kiihdy yleisistä asioista eivätkä sivistyneet taistele lyijypääsauvoilla."

"Minä käytän kernaammin miekkaa", sanoi Savrola miettivästi. Hän oli ennättänyt portaikon päähän, ja Lucil seisoi hänen edessään. Hän näytti suurenmoiselta kuin kuningatar; hän oli vertaistaan vailla naisten joukossa. Otsaa kiertävä hieno tiara saattoi ajattelemaan valtiutta, ja kansanvaltaisenakin hän kumarsi sille. Lucil ojensi kätensä; hän tarttui siihen kunnioittavasti ja kohteliaasti, mutta kosketus saattoi hänet värisemään.

Presidentti valitsi erään lihavan, mutta kuuluisan naisen Lauranian hienostosta ja lähti astumaan tanssisaliin. Savrola ei tanssinut; elämässä oli muutamia huvituksia, joita hänen filosofiansa oli opettanut hänet halveksimaan. Lucilin valtasi Venäjän lähettiläs, ja hän jäi katselemaan.

Luutnantti Tiro huomasi hänen seisovan yksinään ja lähestyi haluten päättää heidän poolokeskustelunsa, joka viikkoa aikaisemmin oli tullut keskeytetyksi. Savrola otti hänet vastaan hymyillen; hän piti tuosta nuoresta soturista kuten kaikki muutkin. Tiro oli varustautunut vastaväitteillä; hän suosi väkevää raskasta pelaajaa, joka pysytteli taustalla eikä antautuisi sattumain varaan. Huomautettuaan kuinka tärkeätä oli saada Lauranian armeija kunnollisesti edustetuksi kansainvälisissä kilpailuissa, Savrola kannatti kevytpainoista miestä, joka lennättäisi pallon suoraan eturiville ja olisi milloin tahansa valmis ottamaan sen huostaansa. Siitä sukeusi vilkas keskustelu.

"Missä te olette pelannut pooloa?" kysäisi luutnantti hänen tuntemustaan kummastellen.

"En ole koskaan pelannut sitä", vastasi Savrola; "mutta olen aina pitänyt sitä hyvänä harjoituksena upseereille."

Keskustelu siirtyi toisiin asioihin.

"Selittäkääpä minulle", virkkoi suuri demokraatti, "mitä nuo erilaiset ritarimerkit ovat. Mikä on esimerkiksi tuo sininen, jota Englannin lähettiläs käyttää?"