"Mitä tapahtui senaatissa?"
"Kuten tiedät, olin odottanut ikävyyksiä. Ilmoitin puheessani, että vaikka tilanne vielä olikin sekava, olimme kuitenkin päättäneet palauttaa tasavallan vanhan perustuslain, mutta oli käynyt välttämättömäksi poistaa luettelosta tyytymättömät ja kapinalliset. Pormestari otti sen laatikosta, ja ne polkivat toisiaan varpaille päästäkseen näkemään äänestäjäin kokonaismäärää eri vaalipiireissä. Nähdessään kuinka suuresti ne olivat supistuneet, he olivat perin suutuksissaan. Godoy oli aivan sanaton; se mies on aika hölmö. Louvet ilmoitti, että tämä oli katsottava vain kokeeksi ja että äänioikeutta laajennettaisiin, kunhan päästäisiin vakiintuneempiin oloihin; mutta ne ulvoivat raivosta. Niin, ellei siellä olisi ollut ovenvartijoita ja muutamia kaartilaisia, luulen että he olisivat käyneet minun kimppuuni itse eduskuntasalissa. Moret pui minulle nyrkkiään — naurettava aasi — ja syöksyi puhumaan roskajoukolle pötyä?"
"Entä Savrola?"
"Oh, Savrola — hän pysyi vallan tyynenä; hän nauroi nähdessään luettelon. 'Tässä on kysymys vain muutamasta kuukaudesta', hän sanoi; 'minua kummastuttaa, että te luulette sen kannattavan'. Sanoin, etten ymmärtänyt häntä, mutta siitä huolimatta hän ilmaisi totuuden." — Tarttuen sitten vaimonsa käteen hän nousi verkalleen ja mietteissään portaita.
Mutta vähän on julkisuuden miehelle suotu lepoa sisäisten häiriöiden aikana. Tuskin oli Molara ennättänyt portaiden päähän ja astunut vastaanottohuoneeseen, kun vastakkaisesta ovesta tuli muuan mies häntä vastaan. Tämä oli pienikasvuinen, tumma ja varsin ruma, kasvot iän ja kamarielämän kurtistuttamat. Niiden kalpeus kävi sitä silmäänpistävämmäksi, koska sekä tukan että viiksien väri oli punertavaa mustaa, jota luonto ei koskaan kykene luomaan. Kädessään hän kantoi isoa paperikääröä, jonka hänen pitkät ja laihat sormensa olivat huolellisesti jakaneet eri osastoihin. Mies oli presidentin sihteeri.
"Mitä nyt, Miguel?" kysyi presidentti; "onko teillä papereita minua varten?"
"On, herra presidentti; mutta muutama minuutti riittää kyllä. Teillä on ollut jännittävä päivä; olen iloinen siitä, että se on päättynyt onnellisesti."
"Eihän se ole ollut vailla mielenkiintoa", virkkoi Molara väsyneesti.
"Mitä teillä siinä on?"
"Useita ulkomaanasioita. Suur-Britannia on lähettänyt kirjelmän afrikkalaisen siirtokuntamme eteläpuolella olevan toiminta-alueen johdosta, ja ulkoasiainministeri on luonnostanut siihen vastauksen."
"Oh, ne englantilaiset — aina ne pyrkivät anastamaan ja vallitsemaan! Mutta meidän täytyy pysyä lujina. Minä aion säilyttää tasavallan alueet koskemattomina kaikista vihollisista, sisäisistä tai ulkoisista huolimatta. Me emme voi lähettää liikkeelle sotajoukkoja, mutta, jumalan kiitos me osaamme sepittää kirjelmiä. Onko se kyllin lujaksi laadittu?"