"Mitä aiot tehdä?"
"Tehdäkö? Panna vastalauseeni — mutta niellä harmini ja taipua. Mitä muuta me voimme tehdä? Heidän laivansa on paikalla, meidän aluksiltamme on tie suljettu."
Molemmat vaikenivat. Molara lueskeli papereitaan ja jatkoi syöntiään. Lucil palautti ajatuksensa päätökseensä. Hän aikoi kertoa miehelleen; mutta hän tahtoi tinkiä itselleen määrätyt ehdot. Savrola oli pelastettava millä hinnalla hyvänsä. "Antonio", hän virkkoi hermostuneesti.
Presidentti, joka oli perin huonolla tuulella, luki edelleen hetkisen ja kohotti sitten äkisti katseensa. "No, mitä?"
"Minun täytyy ilmoittaa sinulle jotain."
"Mitä sitten?"
"Meitä uhkaa suuri vaara."
"Tiedän sen", hän sanoi lyhyesti.
"Savrola". — Lucil vaikeni epävarmana.
"Mitä hänestä?" sanoi Molara käyden äkkiä uteliaaksi.