Otto: Suuren enemmistön luulen kuitenkin sellaisia olevan. Jahkahan sieltä isä tulee niin kuullaan kuinka monta meidän pitäjäästä syynissä oli.
Emäntä (Tullen oikealta). Onhan tänne Annikin tullut. Hyvää päivää. Kuinkas siellä teillä voidaan. Meillä täällä on kovin ikävät asiat. Jumala tietää kuinka tästä selviääkään.
Anni: No älkää olko yhtään huolissanne. Kyllä kaikki hyvin menee. Senhän nyt hyvin tietää etteivät ne voi Ottoa mihinkään viedä. Eihän niillä ole oikeutta, eihän niillä ole lakia siihen.
Emäntä: Voi, kyllä ne lakia löytävät. Niin kertoivat Matleena ja se santarmin vaimo äsken, että jo ovat käsiraudat valmiina kaikille, jotka syynistä pois jäävät.
Anni (Säikähtäen). Mitä? Käsiraudat? Oikeinko totta?
Emäntä: Totta niin. Aapelikin oli hakenut rautansa vintistä, jotka viimeksi ovat rosvo-Santerin käsissä olleet.
Otto: Älä nyt anna itseäsi pelotella Anni. Matleenan juttujahan ne ovat. Ja vaikka kytkisivätkin minut samoihin rautoihin kuin rosvo-Santerin, niin erohan niiden rautojen kantajissa kuitenkin olisi. Toinenhan kytketään rikoksesta, toinen syyttömästi. Toisen omaatuntoa painaa pahat työt, kun sitävastoin toisen omatunto on vapaa.
Anni: Niin juuri, Otto. Suo anteeksi heikkouteni. Käyköön kuinka tahansa, kun omantuntosi ääntä seuraat. Älköön tuntoasi koskaan mitkään hairahdukset painako. Uskokaamme, että totuus kerran voittaa, vaikka se voitto saavutettaisiinkin kärsimyksien kautta. Ja minä tahdon jakaa kanssasi ne kärsimykset.
Otto (Ottaa Annia kädestä). Kiitos Annini!
Emäntä: Olisi sentään parasta että et uhmailisi liiaksi. Eihän sitä vielä tiedä, kuinka suuriksi nuo kärsimykset voivat kasvaa. Muuten neuvoisin sinua Otto, että kävisit vuoteelle ja tekeytyisit kipeäksi, niin eivät voisi sinua mihinkään viedä ainakaan tänään. Samaa neuvoi Matleenakin äsken.