Otto: Ja äiti viitsiikin kuunnella Matleenan neuvoja.
Emäntä: Miksen kuunteleisi. Hyvä ihminenhän Matleena on. Ei se pahaa kellekään tahdo. Kovin oli huolissaan äskenkin sinun takiasi.
Otto: Minua huolehtiessaankohan se tuon "Vapaan sanankin" pöydälle jätti.
Emäntä: Minkä "Vapaan sanan". Ei se minun tietääkseni mitään jättänyt.
Pekka: Kyllä tässä yksi "eksemplaari" oli, kun me tallista tultiin. Lienee kai tarkoitus täällä kotitarkastus toimeen panna. Vaan kyllä se nyt niin on, ettei tätä Matleena enää tule löytämään. (Pistää lehden povitaskuunsa). Vaan lienee kai aika jo lähteä nevaniityltä heiniä hakemaan.
(Menee perälle.)
Emäntä: Ja minä olen tykkänään lehmäni unhottanut. Täytyy niitäkin mennä katsomaan. Kuule, Otto, tekeydy nyt vaan kipeäksi. Siitähän ei luulisi kenellekään haittaa olevan.
Otto: Ei äiti, ei koskaan. Ymmärrän kyllä hyvän tarkoituksenne. Tiedän että se johtuu rakkaudesta. Mutta se ei voi mieltäni muuttaa. Teidän poikanne ei aijo valehdella. Minä en voi tekeytyä muuksi kuin mitä olen. Minä olen terve.
Emäntä: Niin, enhän vaadi sinua mitään tekemään, minä vaan neuvoin.
(Menee perälle).