Perälä: Ylähuuleni äsken niin makeasti syyhyi tuolla ulkona ja se on ollut minulla aina varmana merkkinä, että odotettuja vieraita tulee.
Anni: Kyllä se taitaa olla hyvin epävarma merkki.
Perälä: Ei se merkki ole ennen minua pettänyt. Mutta onko sinulla muoriseni murkina valmis, eiköhän se ala olla jo syönnin aika.
Emäntä: Mikset ole ennemmin tullut. Johan se nyt on ruoka jähtynytkin näille päivin.
Perälä: Eihän tuolta ennemmin ehtinyt. Vaan tietää kai sen, kun yksi mies tällaisessa talossa huhkii, jossa olisi viidellekin töitä. Mikähän sen Pekankin sisään meni kun se sinne matkalle niin halusi. Ehkä se luuli Otolle yksinään ikävän tulevan.
Anni: Eiköhän se vaan tehnyt sitä teitä pelastaakseen.
Perälä: Ei, kyllä sillä toinen tarkoitus oli. Sillä tiesihän Pekka, että Matleena ne lehdet tänne toi. Ja kyllähän Pekka Matleenan olisi tekonsa tunnustamaan saanut, jos vaan tahtonut olisi. Ei Pekalta siihen konstia olisi puuttunut. Ei se turhaa tuota suurta velikultaa, pappilan maisteria, viittä vuotta palvellut. Saattepas kuulla niin kyllä sillä Pekan matkalla toinen tarkoitus oli. Harmittaa, että minulla ei ollut aavistustakaan, että Matleena nuo lehtiset toi. Kyllä olisin Matleenan tänne käskettänyt ja tunnustamaan pakoittanut. Mutta ehkä oli parasta, että asia näin meni. Muutoin olisi ehkä Pekan piirustukset tulleet pilatuiksi.
Emäntä: No tulehan nyt tänne kamariin syömään. Ei tarvitse pelätä että suutasi poltat, kun ruoka jo kaksi tuntia on keitettynä ollut. Tule sinäkin Anni, tänne meidän kanssamme haastelemaan.
(Menevät kamariin).
Otto (Tulee hetken päästä perältä): Siis kotona taas. Mutta eihän täällä näy ketään. Anninkin sanoivat tänne tulleen, kun tullessani Laurilassa poikkesin. Ehkäpä ovat tuolla kamarissa. (Yrittää mennä kamariin vaan pysähtyy). Ei, täytyy ensin tyyntyä hiukan.