Pekka (joka on kaiken aikaa ämpäriä vannehtinut): Kiirehän niillä kruununpalvelijoilla aina on. Varo kalvosiamiasi Otto, etteivät vaan "hanskloviin" pistä.
Otto: Kyllä minä nyt aina kaksi akkaa parin sylen päässä itsestäni pidän.
Pekka: Mutta nämät eivät olekaan tavallisia akkoja. Poliisin rouva ja ei tiedä vaikka olisi santarmin tuo toinen. Totta tosiaankin alkaa minuakin jo pelottaa kun muistan tuon emännän sanan, että esivalta ei miekkaa hukkaan kanna. Kaluunat, santarmin nauhat ja esivallan miekka! Paina mieleesi Otto nämä kolme pääkappaletta.
Otto: Vielä unohdit sen paraati-tupsun.
Emäntä: Olkaa ilveilemättä pojat. Eipä tiedä vaikka olisi tosi kysymyksessä.
Pekka: Tosipa kovinkin. Ja kohta sen saamme kuulla oikeen poliisin Matleenan omalla suulla.
Otto: Ja sen toisen muijan suosiollisella säestyksellä. Siellä kolisee jo eteisessä. Valmistetaanpa heille suunvuoroa.
Matleena (Tulee perältä Molotkiskan kanssa): Hyvää päivää!
Emäntä: Päivää, päivää. Mitäs uusia kylälle kuuluu?
Matleena: Kauheita kuuluu. Niin se nyt käy kuten jo emännälle sanoin. Niin, niin. Arvasinhan sen. Samaa se meidän Aapelikin on aikoja sitten sanonut. Kyllä on kauheaa. (Kääntyen Ottoon päin). Voi, Voi kun eivät nuoret miehet huomaa omaa hyväänsä!