Otto: Senpä vuoksi häntä niin syvästi rakastankin.
Emäntä: Mutta oletteko ottaneet huomioon, että ette pääse naimisiin, ennenkuin olet ollut arvannostossa. Senhän säätää viimeiseksi tullut ukaasi.
Otto: Olemme senkin tienneet. Jos ei pappi meitä vihi, elämme vihkimättä tahi kuten tähänkin asti. Vaan rakkauttamme eivät ne voi millään ukaasilla ehkäistä.
Emäntä: Mutta sittenkin neuvoisin sinua menemään tänään syyniin. Annin äitikin oli sitä mieltä että menisit. Eiväthän ne nyt ota kuin sinne kaartiin vaan tänä vuonna, ja toiset kuulutaan kirjoittavan nostoväkeen, niin kertoi tuo poliisin Matleena eilen kun täällä kävi. Ja sitä nostoväkeä ei kuuluta tarvittavan kuin sodan aikana. Minusta olisi hyvin pieni asia mennä tänään syyniin. Huomenna olisi jo kaikki ohi.
Otto: Pieni asia, mutta suuri merkitys. Ettekö huomaa, äiti, että jos me tänä vuonna menisimme syyniin tuon laittoman asetuksen jälkeen niin olisi se jo ensi vuonna laki, jota kaikkien olisi noudatettava. Ja vaikka meitä ei vielä tänä vuonna mihinkään vietäisikään, niin voitaisiin jo seuraavina vuosina viedä Suomenkin poikia syömään hapanta kaalia ja tekemään tuttavuutta kasakan pampun kanssa. Ei, äiti, minä en mene arvannostoon.
Perälä: Pysy päätöksessäsi vaan Otto. En luule, että ne sinua mihinkään voivat viedä. Minä lähden tästä kunnantuvalle katsomaan toimitusta. Sinne kuuluu tulleen kaupungista kaksi santarmia järjestystä valvomaan. Pysy kotosalla vaan äläkä lähde pakoon, Vaikka sinua kiinnikin tultaisiin ottamaan. Näytä että et pelkää, poika.
(Menee perältä).
Emäntä: Kyllä kuitenkin neuvoisin sinua menemään syyniin. Ajattele, jos vielä vievät sinut ikuteille. Saat jättää kotisi, vanhempasi ja morsiamesi tänne. Ja tuskin koskaan saat meitä enää nähdä. Minäkin alan jo käydä vanhaksi ja tarvitsen turvaa, jota olen sinusta ja Annista toivonut vanhoille päivilleni. Ja nyt sinä aijot tehdä työn, jonka kautta minäkin kadotan tuon toivotun turvan. Kuule, seuraa neuvoani ja lähde syyniin.
Otto: Älkää nyt, äiti kulta, turhaan itseänne vaivatko; enhän minä kuitenkaan sinne mene. Ja sitä paitsi eivät ne minua vielä ole mihinkään vieneet ja tuskin vievätkään. Ehkä ne vaan turhaa pelottelevat.
Emäntä: Niin, en häntä oikein ymmärrä, mutta niin se vaan minusta tuntuu, että esivalta ei miekkaa hukkaan kanna. Ja luulenpa että en kestäisi sitä hetkeä, jolloin näkisin oman poikani vankina ja raudoissa. Ja että hänet tuomittaisiin vankeuteen niskottelemisesta esivallan määräyksiä vastaan. (Katselee ulos ikkunasta). Mutta ketäs ovat tulijat tuolla kujalla. Poliisin Matleena näkyy olevan toinen, vaan toista en tunne. Eihän ainakaan tämän paikkakunnan ihmisiä ole. Kiirekin heillä näyttää olevan. Ehkä on hyvinkin tärkeitä asioita.