Puosu oli italialainen. Oletko koskaan nähnyt italialaisen noituvan?
Minä en ollut, mutta tällöin näin. Puosu kömpi polvilleen, riisui takkinsa ja ojensi kätensä, joissa kaikki sormet olivat harillaan, Moosesta kohden. Jokaista noitumissanaa kohti hän ojensi yhden sormista ja koukisti sen sitten sanan sanottuaan nopeasti takaisin. En varmaan muista, kuinka moneen kertaan hän kävi käsiensä sormet lävitse, mutta sen muistan, että sanatulvaa tuli toistasataa mailia, jokaisella maailman kielellä, ja jokaisella sanalla oli aina edellistäkin mahtavampi korostus.
Me katselimme ja nauroimme niin, että vatsaan koski. Mooses istuallaan näytti sekin hymyilevän, sen kärsä liikkui omituisesti ylösalas ja kuultiin omituista pehmeää röhinää. Sakari kiiruhti iloisena sen selkää taputtelemaan. Kapteeni seisoi myrskysillalla ja hänen suuri vatsansa tutisi niin, että pelkäsimme koko sillan hajoavan. Hän viittasi ensin perämieheen, mutta ei saanut naurultaan sanaa suustaan, viittasi sitten puosuun, mutta ei lopultakaan enää kestänyt, vaan pakeni vatsaansa pidellen hyttiinsä.
Näin säilytti Mooses henkensä. Eikä sitä "Elvira A:n" miehistö koskaan tappanutkaan, vaan myytiin se seuraavassa satamassa teurastajalle.
SINISEN JÄRVEN TALO
Nojasin hiilikonttorin seinää vasten ja katselin iloista näkyä edessäni. "Maui" oli juuri saapunut Honolulusta ja koko saari oli tullut vastaan laiturille. Useimmilla ei ollut mitään asiaa laivalle, tulivatpahan vain kuin salaista haavettaan katsomaan. "Maui" oli meidän ainoa yhteytemme ulkomaailman kanssa, maailman, josta me alituiseen uneksimme, ja siksi oli se niin rakas kaikille.
Värien sekamelska viehätti silmää. Koko Etelämeren rotusekoitus oli silmäisi edessä pienoiskoossa. Siinä oli malaijeja, samoalaisia, kanakoita, filippiiniläisiä, japanilaisia, kiinalaisia ja ties mitä. Miehet olivat jo puvuissaan länsimaistuneet, mutta naisten hehkuvat kimonot kilpailivat väriloistossa.
Ikuinen vihreys, sininen meri ja huumaava puheensorina tuudittivat minut tropiikissa tavalliseen puolihorrokseen.
Huomasin varjon edessäni ja nostin päätäni. Edessäni seisoi nuori mies, ilmeisesti amerikkalainen.
— Neuvoisitteko tien Lanaihin, kysyi vieras. Tulin juuri laivalla, eikä tässä viidakosta saa selvää.