(Sinetti) F. R. M. Crozier,
Kapteini ja vanhin upsieri.
(Sinetti) Jaakko Fitzjames,
Kapteini Erebus laivassa.
Ja huomenna, 26 p., lähdetään Isolle Kalajoelle".
Nämä näin löydetyt kertomukset ja muut jäänökset, jotka MacClintock sitten syksyllä 1859 toi Englantiin, levittivät tarpeellisen valon siihen onnettomuuteen, joka oli koko tätä retkikuntaa kohdannut. Erebus ja Terror olivat Wilhelmi-kuninkaan-maan luoteispuolella jäätyneet kiinni kahdeksi talveksi, 1846-1847 ja 1847-1848; Franklin oli sillä välin kuollut; muu väki oli keväällä 1848 koettanut matkata Kalajoelle, päästäksensä siitä Hudsonin-lahdelle; he olivat nähtävästi ottaneet mukaansa liian raskaita kuormia; isompi osa oli jo alku-tielle uupunut, muutamat päässeet Kalajoen suulle ja siellä heittäneet henkensä. 129 miehestä ei jäänyt henkiin yhtä ainoata, joka olisi voinut kertoa toveriensa loppua.
Tämän onnettoman tapaturman rinnalla on lohdullinen tietää, että ihmis-hukka luoteis-retkillä yleensä on ollut erinomaisen vähäinen. Vanhan Parry'n aioista MacClintock'in viime retkeen asti oli näillä pohjoisilla seuduilla verrattain vähemmän väkeä kuollut, kuin Englannin laivastossa muilla vesillä.
PUMPULI.
Pumpuliksi nimitetään hieno ja silkkimäinen siemenen-kukka useissa Gossypium-suvun lajeissa, mitkä kuuluvat Malvojen heimoon (Malvaceae). Kaksi tavallisinta lajia ovat Pumpuli-pensas (Gossypium herbaceum) ja Pumpuli-puu (Gossypium arboreum). Edellinen, joka muutamissa maissa voi kasvaa kahden, kolmen kyynärän korkealle, antaa lumi-valkoisen taikka kellahtavan pumpulin. Mutta Pumpuli-puu nousee koko kahdeksan tai kymmenenkin kyynärän korkeaksi ja antaa erinomaisen hyvää pumpulia. Tätä hyödyllistä kasvia löytyy milloin mitäkin lajia kaikissa lämpimissä ja höystöisissä maissa sekä Vanhassa että Uudessa maailmassa: — Kiinassa, Itä-intiassa, Arapiassa ja Syriassa, melkein yli koko Afrikan, Kreikassa, eteläisessä Italiassa, Siciliassa ja Espanjassa, Brasiliassa, Kolumbiassa, Länsi-intiassa ja eteläisissä Yhdysvalloissa. Mutta enin pumpuli, mikä Euroopassa tarvitaan, on tähän asti tuotu viime-mainitusta seudusta, olletikkin Etelä-Karoliinasta, Georgiasta, Floridasta, Alabamasta ja Luisianasta eli Uus'Orleanista, ja on ollut viljelty Neekeri-orjilla.
Näissä maissa käypi viljelys seuraavalla tavalla. Aikaisin talvella, kun maa on jauhon-tapainen, ajetaan pelto pienellä auralla, joka kutsutaan härän-kieleksi, pitkiin riveihin eli kannaksiin, joiden väli on kaksi, mutta höystöisessä maassa kolmekin kyynärää. Touon-aian tultua, kynnetään matala vako pitkin kannaksen harjua, siihen sirotetaan siemen, ja päälle pohjataan ungalla. Parin viikon perästä tulevat taimet näkyviin; niitä perataan ja harvennetaan, niin että niiden väli on 8 tai 10 tuumaa. Aina tuon-tuostakin kynnetään kannasten eli rivien välit, niin että rikka-ruoho häviää ja taimet mullitetaan; — nämä vielä harvenetaan, kunnes jokainen varsi on 12:n tai 18:n tuuman päässä toisistansa. Kaikki tämä perkaus- ja holhoustoimi pidetään varsin tarpeellisena pumpuli-kasvin menestymiseksi. Pensas alkaa kukoistaa Kesäkuussa, ja sen perästä puhkee uusia kukkia yhtenään, kunnes hallan aika tulee. Jokainen kukka tarvitsee 70 päivää valmistuakseen siemeneksi. Siementen ympäri on hohkamainen verho, josta kasvaa pitkää untuvaa, ja kaikki on suljettu kuivaan koteloon, joka aukenee kolmella tai viidellä liuskalla. Kotelon auettua alkavat siemenet untuvineen varista maahan, ja nyt on tarpeellinen, että pumpuli aikanansa poimitaan, ennenkuin tuuli ja sade sen pilaa. Monta kuukautta siis, sitä myöden kuin hedelmät aukenevat, käydään aina poudan aikana kokoamassa puhjenneet villat. Nämä vedetään sormin, niin taitavasti että enin osa siemeniä sekä rikat ja roskat jäävät pois, mutta pumpuli-aine pannaan suuriin koppiin. Ne siemenet, jotka eivät ole erinneet, perataan pois eräällä veden käyttämällä koneella, jossa on kaksi vastoin-päin kääntyvää telaa eli valssia, niin vähällä välillä että ainoastaan tuo silkkimäinen tukka mahtuu siitä kulkemaan. Näin puhdistunut pumpuli piestään raipoilla ja pannaan pakkoihin, jotka koneellisella voimalla likistetään kokoon. Pakassa on lähes 20 Suomen leiviskää.
Jos yksinäinen pumpuli-karva katsellaan suurennus-lasilla, havaitaan se pitkäksi, usein vähän kiertyväksi pilliksi, jonka pinnassa näkyy pitkin päin käypiä viivoja sekä tuolla täällä tummat pilkut. Usein on pilli muodoltansa nauhamainen. Sen paksuus on vaihdellen 1/200 toi 1/250 tuumaa.