TIEDOT SUOMEN-SUVUN MUINAISUUDESTA
Yliopistollinen väitöskirja,
jonka
Suomen Yliopiston Historiallis-kielitieteellisen
tiedekunnan suostumuksella tarkastettavaksi esittää
Tohtori YRJÖ SAKARI FORSMAN,
Waasan Lukion Apulainen,
Pariisin kansatieteellisen seuran jäsen.
Historiallis-kielitieteellisen Tiede-kunnan oppisalissa, Lokakuun 1 p. 1862, tav. aik. aamup.
Helsingissä, 1862.
J. C. Frenckellin ja Pojan luona.
AINEET:
I. Suomen-suvun vanhimmat jäljet Lounais-aasiassa.
II. Euroopan alku-väestöstä.
III. Herodoton Skythat, sekä vanhan aian tiedot
koillisesta Euroopasta ja luoteisesta Aasiasta.
IV. Vanhan aian tiedot Pohjois-euroopasta Pytheaan
ja Kreikkalaisten kautta.
V. Romalais-aian tiedot pohjoisesta ja koillisesta
Euroopasta
VI. Hunnien syntyperästä ja sukulaisuudesta.
VII. Katsahdus Hunnien historialliseen vaikutukseen.
VIII. Katsahdus jälkimäisiin Hunnilais-valtoihin.
I.
Suomen suvun vanhimmat jäljet Lounais-aasiassa.
Kun mainio Castrén'imme, palattuansa Suomen heimo-kansain alueelta Pohjois-aasiassa, esitti kysymyksen, "missä Suomen kansan kätkyt oli ollut", ja vastaukseksi osoitti ne selvät jäljet, jotka viittaavat Jenesein latvoihin ja Tangnu-vuoren juurelle,[1] oli hän uusien kieli-tutkimustensa johdosta pystyttänyt historiallisen valta-pylvään, joka näytti olevan perimmäisenä tien-merkkinä sukumme elämän uralla. Kuitenkin hän tähän itse muistutti, ei tarkoittavansa muka "Suomensuvun ensimäistä, paratiisista kotoa", vaan ainoastaan "sitä paikkaa maan päällä, missä tämä suku vielä eli hajoomatonna yhdessä ko'ossa elikkä ikäänkuin yhtenä kansa-perheenä." Selvästi näkyy, että Castrén'in mielestä kaikki tutkimus, joka kaukaisempaan muinaisuuteen ylettyisi, ei maksaisi työn vaivaa, ja hänen tarkoituksensa ei silloin muuta ollut kuin löytää niiden heimokuntain paikallista yhteyttä, joiden yhteys kielessä jo oli hänen tutkimustensa kautta selvinnyt. Mihinkä aikaan taas Suomensuku tästä yhteisestä pesästään oli alkanut hajalle lähteä, hän ei myöskään ottanut selittääksensä, ja myöntää täytyy, ett'ei tarkkoja vuosilukuja tai satalukujakaan näissä kohden voi kysymykseen tulla. Mutta löytyyhän kuitenkin muita määriä, mitkä näin kaukaisessa muinaisuudessa ovat melkein vuosilukujen arvoisia, — määräykset, missä aian-järjestyksessä kansa-suvut ovat vaihdelleet historian eri alueilla. Näitä seikkoja olisi Castrén, paremmin kuin kukaan, kyennyt selvittämään, jos ei kuolema liian aikasin olisi temmannut häntä pois tieteeltä ja isänmaalta.[2] Selvittämättä kun ovat häneltä jääneet, eivät tosin yleensä tarjoo luotettavaa jalansiaa historioitsijalle, mutta kuuluvat kuitenkin liian likeisesti aineeseni, että voisin ne koskematta heittää. Se on kieli-tutkimus ja muinais-taru, jotka tällä alalla antavat pian ainoata osviittaa, ja niihin minunkin täytyy näissä kahdessa alkuluvussa enintä turvata.