Näistä Plinion kokoilemista tiedoista havaitsemme ainakin selvästi sen, että ne saaret, joista Pytheas on tässä puhunnt, olivat valtameressä vastapäätä Skythian pohjoista rantaa, s.t.s. Itämeressä Preussin maakunnan kohdalla. Saman myöskin todistavat muutamat Strabonin sanat, vaikka tämä tapansa myöten syyttää Pytheasta valehtelijaksi, lausuen:

"Mitä hän puhuu Ostiai'ista ja Reinin takaisista seuduista Skythaen maahan saakka, sen kaiken hän valehtelee".[259]

Mutta jos näin selvästi näkyykin, että Pytheas on sanonut käyneensä Weikselin seuduilla saakka, on sitä vastoin mielestäni mahdotonta tarkoin määrätä, mitä hänen mainitsemansa "Mentonomon", ja "Abalos" ja "Basileia" oikeastaan merkinnevät. Ne risti-riitaiset selitykset, mitkä mikin on tässä kohden yritellyt, eivät tosin ansaitse suurta luvun-pitoa.[260] Sitä vastoin pidän jotenkin varmana, että Pytheaan mainitsemat Guttonit (Guttones), jotka silloin asuivat Weikselin seuduilla, ovat samaa kuin myöhemmän aian Gothit eli Göthiläiset, ja, samatekkuin heidän naapurinsa Teutonit, Germanilaista kansaa.[261] Mille tienoille taas Pytheas lienee asettanut Ostiai'it, ei ole Strabonin lauseesta helppo arvata. Tätä nimeä on koetettu sovittaa myöhempien mainitsemiin: Aestyi, Haesti, jotka Taciton ja Kassiodoron aikoina asuivat tällä merikullan-rannikolla. Mutta jos Stefano Byzantiolaisen sanoissa on perää, että muka Pytheaan mainitsemat Ostiai'it asuivat läntisen valtameren rannalla[262], niin tämä kukistaa kaikki sovitus-keinot. Aestyistä eli Haestista tulen vasta puhumaan. Että Suomen-sukuisia kansoja jo Pytheaan aikana olisi asunut Weikselin lähistöillä, en katso suinkaan mahdottomaksi. Mutta, niinkuin nä'imme, on semmoinen arvelu kokonaan todistusta vailla. Vasta kolme neljä vuosisataa myöhemmin ilmaantuu heistä selvemmät tiedot.

Nähdessämme, kuinka Pytheaan jälkeiset vuosisadat taas heittivät Pohjan seudut unohduksen hämärään, emme tosin voi ihmetellä, jos kaikkina aikoina on löytynyt niitä, jotka Polybion ja Strabonin tavalla ovat arvelleet, että jos muka itse Hermes-jumala olisi sanonut nähneensä koko pohjoista Eurooppaa maailman ääriin asti, kuten Pytheas itsestään on kehunut, ei sitä kuitenkaan kukaan uskoisi.[263] Myöhemmät tutkijat tosin ovat yleensä myöntäneet Pytheaan luotettavuutta, vaikka toisinaan ovat koettaneet vetää Thulen niin eteläiseksi ja Merikulta-rannikon niin läntiseksi, kuin suinkin mahdollista. Mutta jokaisella tutkimus-alalla on aina vaarallinen asettaa omia luulojansa todistusten siaan, ja ainoastaan todistusten nojassa olen koettanut selittää kysymyksen, mille tienoille Pytheaan matkat ulottuivat.

Ennenkuin nyt tästä lähden tutkimaan, mitä Romalais-aian kirjaniekat ovat Pohjan seuduista puhuneet, tahdon lyhyesti mainita muutamia muita vanhempia tietoja, joiden luotettavuudesta on vaikea mitään päättää. Eräs Hekataio Abderalainen, joka eli Aleksanteri Suuren aikana, oli antanut Pohjoiselle valtamerelle Skythian kohdalla nimen: "Amalkhium", joka siellä asuvaisten kielellä muka merkitsi: jäätynyttä merta.[264] Mistä hän tämän tiedon lie saanut, ja mitä kieltä sana "Amalkhium" lienee, ei käy selville saada. Eräs Philaimon taas, josta emme muuten tiedä mitään, mainitaan sanoneen, että Kimbrit antoivat samalle merelle nimen: "Morimarusa", joka muka merkitsee: kuollutta merta, ja toisella puojen Rubeas-nientä taas nimen: "Kronium".[265] Plinio, joka antaa tämän tiedon, muistuttaa toisessa paikassa, että tämä "Kronium" on tuo sama "juoksettunut meri", joka on päivän purjehduksen Thulesta.[266] Sekä "Morimarusa" että "Kronium" selitetään tavallisesti Keltalaisista kielistä (Kymrin kielessä: mor meri, marw kuollut; Irlannin kielessä: muir-chroinn, juoksettunut meri), mutta varsin vakaisella kannalla ei tämäkään selitys nä'y seisovan.[266] — Mitä Timaio oli jutellut Basileiasta ja merikullan saannista, olen jo äsken maininnut. Samaa saarta sittemmin myös Metrodoro Skepsiläinen (Mithridates Suuren aikana) nimitti, lisäten että siitä timanttejakin saatiin.[267] Sitä vastoin Mithridates mainitsi toisen merikulta-saaren, nimeltä "Oserikta", Germanian rannoilla.[268] Millä tavoin nämä kaikki olivat tietonsa hankkineet, ei mainita ollenkaan, ja niiden luotettavuus on siis jotenkin epäiltävä. Mutta jos olisivatkin luotettavampia, eivät ainakaan mainittavasti lisäisi valoa Pohjan seuduille.

V.

Romalais-ajan tiedot pohjoisesta ja koillisesta Euroopasta.

Se ainoa kohta, että vielä Pliniokin, joka kuitenkin itse oli käynyt luoteisessa Germaniassa, rakentelee kertomuksensa Itämeren seuduista osittain näiden edellisessä luvussa mainittujen tietojen perusteelle, todistaa kuinka vitkallisesti maa-tiede eteni Pohjaa kohden. Vielä Auguston aikana vakuutti Straboni, että Albi'n (Elben) takaiset tienot itää kohden olivat kokonaan tuntemattomat.[269] Mela'lla kuitenkin jo on laveammat tiedot. Hän mainitsee Codanus (kentiesi Gothanus) nimisen merilahden, täynnänsä saariloita, ja näiden seassa yhden, Teutonien asuman, nimeltä "Codanonia" (muutamat tahtovat lukea Scandanovia), joka on muita isompi ja hedelmällisempi. "Codanus"-lahden rannikoilla hän sanoo Kimbrien ja Teutonien asuvan; edempänä on Germanian viimeiset seudut; sitten muka seuraa Sarmatia, jonka rantasaarilla asuu kaikellaiset kummalliset kansat: munan-syöjät, hevos-jalkaiset, korviinsa-puetetut, — senmukaisilla kreikkalaisilla nimillä varustetut. Itäpuolella Sarmatiaa, rajaksi Skythiaa kohtaan, mainitsee Mela kaikkien ensinnä Wistula-virran sillä nimellä.[270]

Mitä Plinio näihin tietoihin lisäilee, on osaksi hyvinkin sekavaa. Paitsi määrättömän suurta "Sevo"-vuorta, sekä Kimbrien nientä (Juutinmaata) ja "Codanus"-lahtea, hän viime-mainitussa nimittää mainion saaren: "Scandinavia", jonka suuruutta ei tunneta; osan siitä pitää Hillevionien kansa, joka asuu 500:ssa kylässä, ja he kutsuvat tämän saaren toiseksi maailmaksi.[271] Sitten hän lisää: "Eikä ole vähemmässä maineessa Eningia (useissa käsikirjoissa luetaan: Epigia). Muutamat juttelevat, että näitä paikkoja asuu Wistula-virralle asti Sarmatat, Venedit, Skirit, Hirrit. Lahti nimitetään Cylipenus ja sen suussa on Latris-saari. Sitten (nähtävästi länsipuolella Vistulaa) on toinen lahti, Lagnus, Kimbrien rajalla".[272]

Toisessa paikassa Plinio nähtävästi seuraa muita lähteitä, puhuessaan
Thulesta ja muista Britannian seutuisista saarista. Hän sanoo:
"Muutamat mainitsevat muitakin saaria: Scandia, Dumna, Bergi, ja
suurimman kaikista Nerigon, josta purjehditaan Thuleen." [273]