[252] Vielä Peutingerin tauluissakin näkyy, vähän itä-puolella Tanaita virta merkittynä Pohjois-valtameren ja Maiotin välillä, joka viime mainittu taas Pontoa kohden on umpinainen. Ks. Bertius Beverus, Theatrum Geographiæ Veteris, Amsterdam 1619. — Vertaa Diodor. Sic. IV 56, Argonautaen matkasta Tanaista valtamereen.
[253] Virolaiset antavat sille nimen: "Meri-kivi." Niinkuin tiedämme, se on pihka eräästä muinais-maailman puun-lajista.
[254] Ks. Bulletin de la Societé des Naturalistes de Moscou, tome XXXIII, seconde partie, Moscou 1860, sivv. 421, 422. Muutoinkin on pitkin Preussinmaan ja Kuurinmaan rantoja löytty paljon vanhoja Kreikkalaisia rahoja. Ks. A. von Richter, Gesch. der Ostseeprovinzen, I, siv. 27.
[255] Vertaa Plin. hist. nat. XXXVII 11, missä mainitaan, että eräs Neronin lähettämä ritari kulki Pannoniasta merikullan rannikolle.
[256] Ks. Plinius, Hist. nat. XXXVII, 11: "Pytheas Guttonibus Germaniae genti accoli æstuarium Oceani, Mentonomon nomino, spatio stadiorum sex millium: ab hoc diei navigatione insulam abesse Abalum. Illuc vere fluctibus advehi (saccinum) et esse concreti maris purgamentum: incolas pro ligno ad ignem uti eo, proximisque Teutonis vendere. Huic et Timæus credidit, sed insulam Basiliam vocavit."
[257] Diodor. Sic. V 23 mainitsee samaa kertomusta, mutta sanat kuuluvat: "Vastapäätä sitä Skythiaa, joka on Galatian (Gallian) yläpuolella, on valtameressä saari, nimeltä Basileia" — — Seuraavista luvuista nähdään selvästi, että Galatian nimi tässä käsittää myös Germanian.
[258] Ks. Plin. Hist. nat. IV, 27: "Ex quibus (insulis) ante Scythiam, quæ appellatur Raunonia, unam abesse a Scythia diei cursu, in quam veris tempore fluctibus electrum ejiciatur, Timæus prodidit. — — — Xenophon Lampsacenus a litere Scytharum tridni navigatione insulam esse immensæ magnitudinis Baltiam tradit. Eandem Pytheas Basiliam nominat." — Tämän lauseen käsitys on mulla Fuhrin mukaan, de Pythea, sivv. 143 seurr.
[259] Ks. Strab. I p. 63: Και τα περί τους Ωστιαίους δέ, και τα πέραν του ʹΡήνου τα μέχρι Σκυθών, πάντα κατέψευσται τών τόπων.
[260] Schlözer ja Thunmann ovat selittäneet "Mentonomon" Suomen sanaksi: Mäntyniemi; ks. Thunmann, Untersuchnngen über nördliche Völker, sir. 22; Schlözer, Nord. Gesch., siv. 124. — Parrot taas tahtoo itse Plinion sanan: æstuarium, johdetuksi Viron (eli Suomen) kielestä, muka sanoista astua ja aro, se olisi: alankomaa, johon meren tulva astuu. Muita selityksiä ei suinkaan puutu. — Todennäköistä on, että "Abalos" ja "Baltia" ovat yhtä sanaa; Baltia taas on epäilemättä samaa juurta kuin Itämeren nimi: Baltin meri (nyk. Englannin kielessä: Baltic.) Basileia on nähtävästi Kreikan sanasta: βασίλευς kuningas.
[261] Zeuss (Die Deutsch., siv. 672, 673) yhä vielä ajattelee Preussilaista "Guddai" nimistä väkeä. Mutta Schafarik (slaw. Alterth. I, siv. 456) selittää tämän Guddai-jutun tydyttäväisellä tavalla, ja sanoo Guttoneista: "Ohne die Deutsche Abkunft der Guttonen in Frage zu ziehen, halten wir doch dafür, dass sie in den Weichsellanden blosse aus Skandinavien herübergekommene Eroberer waren". — Muutoin on muistaminen, että tämä Göthiläis-asia on yhä ankaran riidan alla. Asia ei kuulu minun aineeseni; saan ainoastaan mainita, että J. Grimm (Jornandes und die Geten, sekä Gesch. der Deutsch. Sprache, siv. 182, 204, 439) on koettanut todistaa, että Trakian Getat ja historian Göthiläiset Skandinaviassa, Weikselin seuduilla ja Mustan-meren rannoilla, olivat kaikki yhtä. Mitä on sanottu myötä ja vastoin, en voi tähän ottaa. Uudempia selitys-kokeita on Ed. v. Wietersheim'in kirjassa: Gesch. der Völkerwanderungen, II osa, siv. 109 seurr. (Leipzig 1860), missä Grimmin arveluita osaksi vastustellaan, osaksi puolustellaan. — Vaikea ainakin lienee kieltää, että Pytheaan Guttones, Plinion Guttones (Germanilainen kansa Burgundionien seuduilla; IV 28), Taciton Gothones (koillisessa Germaniassa; ks. Germ. 42, 43), Ptolemaion Γύθωνες (itäpuolella Weikseliä; ks. Geogr. III 5), ja vihdoin ne Gotti, Gothi, jotka Karakallan aioista asti häiritsevät Roman valtaa, ovat yhtä nimeä ja yhtä kansaa. Tätä tosin kieltää Ukert, joka ei millään muotoa tahdo päästää Pytheasta Itämerellä käyneeksi; ks. Geogr. der Griech. u. Römer, passim.