[454] Ks. esim. Priskon historiassa [Exc. de Legat., sivv. 181, 182] kertomus, kuinka Romalainen hallitus koetti vetää Akazirien eli Katsarien heimokunnat puolellensa.
[455] Ks. Exc. de Legat., sivv. 141, 169. Ainoastaan Margon pispan sovinnossa, siv. 140, mainitaan monikossa "οι τών Σκυθών βασιλείς."
[456] Ks. Prisc. Hist. [Exc, de Legat.] sivv. 140, 141, 169. — Prosp. Aquit. Chron. mainitsee vuodella 442: "Chunis Thracias et Illyricum saeva populatione vastantibus, exercitus, qui in Sicilia morabatur, ad defensionem Orientalium provinciarum revertitur."
[457] Ks. Prosp. Tyr. Chron. (vuodella 445): "Thracia Hunnorum incursione concutitur." — (vuodella 447) "Nova iterum Orienti consurgit ruina" —.
[458] Ks. Exc. de Legat., ed. Bonn., siv. 142: "ταύτας προσεποιούντο μεν εθελονται Ρωμαίοι τάς συνθήκας τίθεσθαι αναγχη δε ύπερβάλλοντι δέει" — —.
[459] Ks. Exc. de Legat. siv. 146. — Toisinaan eivät lähettiläät tytyneet tavallisiin lahjoihin, vaan tinkivät itsilleen Konstantinopolin rikkaita naisia aviokseen, ja Attila valvoi tarkasti, että näitä lupauksia heille täytettiin. Jos naitavat olivat vastahakoisia, lupasi Attila tulla keisaria auttamaan, ellei muka keisari itse osaisi omia orjiansa hallita. Ks. juttu Attilan käsikirjoittajasta Konstantiosta, Exc. de Legat., sivv. 151, 208, 209, 213, 214.
[460] Ks. Exc. de Legat., ed. Bonn., sivv. 146-150, 169-212, 150, 151. Ranskannettuna löytyy tämä matka-kertomus Guizot'n teoksessa: Histoire de la civilisation en France, III. Kerrottuna koko laveudessaan tapaamme samat asiat Amedée Thierry'n kirjassa: Histoire d'Attila et de ses successeurs, I sivv. 64 seurr.
[461] Niinpä esim. Onegesio, Attilan etevin neuvon-antaja, lausui: "Luulevatko Romalaiset voivansa rukoilemalla minua siihen taivuttaa, että herraani pettäisin, ja halveksien Hunnilaisen kasvatukseni sekä vaimot ja lapset, en pitäisi parempana olla Attilan orjana kuin pohattana Romalaisten luona." Ks. Exc. de Legat., siv. 196.
[462] Ks. esim. juttu Sirmion kirkon kulta-astioista; Exc. de Legat., siv. 186. — Aetion oli tapa toimittaa Attilalle kirja-miehiä, jotka saattoivat häntä palvella käsi-kirjoittajina ja tulkkeina.
[463] Ks. Exe. de Legat., ed. Bonn., siv. 151-153; Jornand., de reb. Get., 42.