[444] Samatekkuin Germanilaiset Taciton aikana (ks. Tacit. Germ. 24), antautuivat Hunnitkin huimasti peliin. Niin kumminkin juttelee Pyhä Ambrosio; ks. Liber de Thobia XI [S. Ambros. Op., Paris 1661, II siv. 590]: "ferunt Hunnorum populos omnibus bellum inferre nationibus, feneratoribus tamen esse subjectos, et cum sine legibus vivant, aleæ solius legibus obedire, in procinctu ludere, tesseras simul et arma portare, et plures suis quam hostilibus ictibus interire. — — Ideo nunquam belli studia deponere, quod ricti aleæ ludo, cum totius prædæ munus amiserint, ludendi subsidia requirunt bellandi periculo." — Attilan esimerkistä näemme, että Hunneilla oli moni-vaimoisuus; "innumerabiles uxores, ut mos erat gentis illius", sanoo Jornandes, de reb. Get. 49. Sama tapa löytyy Taciton Germaneillakin, ja vielä 6:nnen vuosis. lopulla ei ole monivaimoisuus Anglo-saxeilta varsin kielletty; ks. Tacit. Germ. 18; Mignet, Mémoires hist., 3:ème ed., siv. 21. Guizot'in arvelu, että Attila olisi nainut oman tyttärensäkin (Hist. de la civilis. en France, III siv. 59), näyttää perättömältä. Priskon sanat kuuluvat: "γαμείν θυγατέρα Εσκαμ έβούλετο, πλείστας μεν έχων γαμετάς, αγόμενος δε και ταύτην κατά νόμον τον Σκυθικόν",; ks. Exc. de Legat., siv. 183. Tämä epäilemättä merkitsee, että hän nai "Eskamin tyttären", eikä "Eskam-nimisen tyttärensä."
[445] Tosin Pyhä Hieronymo sanoo v. 398 paik.: "Hunni discunt Psalterium, Scythiæ frigora fervent calore fidei"; ks. Epist. 57 (vanhojen painosten 7) [Opera omn., ed. Bened. IV II, siv. 591]. Mutta tämä nähtävästi ei ole muuta kuin puheen-kaunistusta. — Kuin kirkko-historioitsija Sozomeno mainitsee näiltä aioin erään pispan Tomissa, nimeltä Theotimo Skythes, "όν αγάμενοι της αρετής οι περί τον ʹΙστρον Ούννοι βάρβαροι, θεόν Ρωμαίων ωνόμαζον", ja juttelee, että hän nämä Hunnit, "φυσει θηριώδεις όντας, εις ήμερότητα μετέβαλεν, εστιών τε και δώροις φιλοφρονούμενος", ei nä'y tulleen kertojan mieleenkään, että näitä barbaria olisi ollut mahdollinen kristin-uskoon käännyttää; ks. Sozom. VII 26. — Hunnien omasta uskonnosta ei mitään puhuta. Epäilemättä se oli Shamanisuutta eli loihto-uskoa. Jornandes sanoo, että Attila ennen Châlons'in tappelua "statuit per haruspices futura inquirere. Qui more solito nunc pecorum fibras, nunc quasdam venas in abrasis ossibus intuentes, Hunnis infausta denunciant"; ks. de reb. Get. 37.
[446] Ks. Salvianus, de Gubernatione Dei, lib. IV: "Gens Saxonum fera est, Francorum infidelis, Gepidarum inhumana et Hunnorum impudica. Omnium denique gentium vita vitiosa. Sed numquid eundem reatum habent illorum vitia quem nostra? numquid tam vitiosa est Hunnorum impudicitia quam nostra? numquid tam accusabilis Francorum perfidia quam nostra? aut tam reprehensabilis ebrietas Alemanni quam ebrietas Christiani? — — Si fallat Hunnue vel Gepida, quid mirum est? qui culpam falsitatis penitus ignorat. Si perjuret Francus, quid ni faceret? qui perjurium ipsum sermonis genus putat esse, non criminis"; — lib. VII: "Gothorum gens perfida, sed pudica est; Alanorum impudica, sed minus perfida; Franci mendaces, sed hospitales; Saxones efferi, sed castitate venerandi."
[447] Ks. Fotion otteet Olympiodoron historiasta [Exc. de Legat., ed. Bonn., siv. 455]: "'Οτι διαλαμβάνει περί Δονάτου, και περί τών Ούννων, και περί τών ρηγών αυτών της ευφυεστάτης τοξείας" — —. "Χαράτων ό τών ρηγών πρώτος." — Ρήξ käytetään samassa merkityksessä knin latinainen sana: regulus.
[448] Ruas (Ρούας, Ρούγας) mainitaan jo v. 426; ks. Socrat. VII 43. — Uptar (Ούπταρος) nimitetään vasta kuollessansa v. 430; ks. Socrat. VII 30. Hän on sama kuin Jornandeen "Octar", ja nimitetään "Subthar" eräässä Attilan elämäkerrassa, minkä Dalmatialainen Juveneus Coelius Calanus 11:nnellä vuosis. teki muinais-tarujen mukaan. — Että olivat Attilan setiä, sanoo Jornandes, de reb. Get. 35: "Is namque Attila patre genitus Mundzucco, cuius fuere germani Octar et Roas, qui ante Attilam regnum Hunnorum tenuisse narrantur, quamvis non omnino cunctorum, quorum ipse." — "Mundzuccus" on Jornandeen omituista kirjoitustapaa, samatekkuin "Scania" ja "Burgunzones." Prisko [Exc. de Legat., siv. 150] kirjoittaa Μουνδίoυχος. — Vielä neljäskin veljes Ωηβάρσιος mainitaan Priskon historiassa (siv. 208); tämä eli Attilan hovissa vielä v. 448, mutta ei lie koskaan hallitsijana ollut.
[449] Ks. Jornandes, de reb. Get. 35: "Bleda enim fratre fraudibus perempto, qui magna parti regnabat Hunnorum, universum sibi populum adunavit."
[450] Niinpä Alarik katsotaan: "ο των Γότθων φύλαρχος" (Exc. de Legat., siv. 448); Thenderik Suuri: "ό των βαρβάρων αρχηγός" (Esc. de Legat., siv. 234); Uldes: "ό την Ούννων έγων ήγεμονίαν" (Zosim. V 22), eli: "ό ήγούμενος τών περί τον ʹΙστρον βαρβάρων" (Sozomen. IX 5); Kharatoni: "ό τώτ ρηγών πρώτος" (Exc. de Legat., siv. 455); Ruas: "ό έπαρχος" (Socrat. VII 43). Mutta jo Uptar nimitetään: "ό βασιλεύς τών Ούννων" (Socrat. VII 30), ja Attilalle annetaan ainoastaan tämmöinen arvonimi, joka asettaa hänen keisarin tasalle; ks. esim. Friskon hist. [Exc. de Legat. siv. 141]: "Οτι επί Θεοδοσίου του Μικρού βασιλέως Αττήλας ό τών Ούννων βασιλεύς τον οικείον στρατόν άγείρας γράμματα πέμπει παρά τον βασιλέα." Mainittava kuitenkin on, että Frisko antaa saman arvo-niinen myös Frankien ja Akazirien kuninkaille; ks. Exc. de Legat., sivv. 152, 181.
[451] Nämä Prisko nimittää: "Αμιλζούροις και Ιτιμάροις και Τονώσουρσι και Βοΐσκοις και έτέροις έθνεσι προσοικούσι τον ʹIστρον"; Exc. de Legat., siv. 166. Ne ovat samoja, jotka Jornandes mainitsee, puhuessaan Balamberin tulosta: "Nam mox ingentem illam paludem transiere, illico Alipzuros, Alcidzuros, Itimaros, Tuncassos et Boiscos, qui ripæ istius Scythiæ insidebant, quasi quidam turbo gentium rapuere"; ks. Jornand., de reb. Get. 24.
[452] Prosper Tyronin kronikassa tosin luetaan (vuodella 434): "Rugila rex Chunnorum, cum quo pax firmata, moritur; cui Bleda succedit." Tämä saattaisi olla joku toinen rauhan-teko Länsi-Roman kanssa. Mutta luultavampi on, että tarkoitetaan se sovinto, mikä nyt tehtiin Itä-Roman kanssa, vaikka vasta Ruaan kuoltua.
[453] Ks. Prisc. Hist. [Exc. de Legat., ed. Bonn.], sivv. 167, 168. Muutamat pakolaiset, jotka olivat kuninkaallista sukua, tulivat kohta ristiin-naulituiksi.