VAINIO. No hyvä, kun sen tiedät, niin tee, mitä tahdot. Mutta muista, ole varoillasi.
(Annikki menee.)
RASI (Tulee unisena ja silmiään hieroen luotsimajasta.) Päätäni kolottaa.
VAINIO. Tietänet itse syyn. Pitäisihän sinun vanhan miehen osata olla siivompi. Aina vaan kallistat lasin, jos kuka tarjoo.
RASI. Eipä siitä kellekään vahinkoa ole.
VAINIO. Ei ole muille, ellei itsellesi. Jos luotsikapteeni saa kuulla tavoistasi, niin kyllä hän siitä pitää huolen, ettet kauvan saa laivoja luotsailla. — Arvasin kyllä eilen, kun menit sitä ruununmasiinaa viemään, että venäläiset matruusit taaskin juottavat sinut humalaan. Olit pari viikkoa ollut ilman viinaa ja silloin et tiedä, paljonko juot, kun pääset siihen käsiksi. — Eilen oli sinun muuten käydä huonosti, olit nukkunut veneesi peräsimeen kotimatkalla. Ellei Honkala olisi sattunut sitä tornista näkemään, olisit nyt joko Viron rannalla tai meren pohjassa.
RASI. Eipä tuosta niin väliä olisi ollut!
VAINIO. Honkala on mennyt luotsaamaan. Nyt tulee Eeron vuoro. Mene torniin, että hän pääsee vahdistaan.
RASI. Onpa tänään kirkas ilma. Oikein tekee silmiin kipeää.
(Vainiolle hiljaa.)