VAINIO. Kas vaan sitä mestaria!
KAUTOLA. Niinhän mekin nuorena juostiin, ennenkuin kihti kävi sääriin. Nyt se on myöhäistä!
VAINIO. Oli siinä sentään ero, että hypittiin vertaisten kanssa. Jos me sen teimme, oli se toista, mutta tuo herra...
KAUTOLA. Mitäpä siitä. Antaa herrojen huvitella, kun ovat kesälaitumella.
VAINIO. Vai niin, vai on se sinusta yhtäkaikki?
EERO (Tulee tornista ja katsoo Annikin ja maalarin juoksentelemista.) Voi sitä Annikkia!
KAUTOLA. Kas Eero! Älä ole milläsikään, kyllä sinä sen tytön saat, kun herra on mennyt saaresta. Pian ne naisihmiset unhoittavat. Ei sellaisia asioita pidä ottaa niin tunnolleen!
EERO. Kuka niitä sitten ottaa tunnolleen ja kuka täällä on puhunut, että minä siitä tytöstä huolin, vaikka saisinkin. Antaa hänen vaan huvitella ja tehdä, mitä tahtoo!
VAINIO. Puhutko totta vai leikkiä?
EERO. Sen vaan sanon, etten puhu leikkiä!