ANNIKKI (Tulee juosten. Viklund seuraa häntä, mutta nähtyään Eeron palaa takaisin.) Oikein hengästyin. Tuo maalari juoksutti minua kolme kertaa luodon ympäri. Hyvä oli, että pääsin pakoon.
(Nauraa.)
Kas vaan, kuinka Eero on totisen ja happaman näköinen kuin paistettu nauris. Saako kysyä, mikä herra luotsioppilasta vaivaa? — Vai ei minulle vastata. No enpä tuota sure! Kylläpä taas toisen kerran sanoja riittää.
VAINIO (Katselee ulos merelle päin.) Onpa tänään laivoja liikkeessä. Tuolla on taaskin kolmimastoinen kuunari. Näyttää siltä kuin olisi raudasta, koska se on harmaaksi maalattu. Menenpä torniin katsomaan, pyytääkö se luotsia.
(Menee.)
KAUTOLA. Ovatko purjeesi veneessä. Nyt tulee sinun vuorosi.
EERO. Eivät ole. Otin ne maihin kuivamaan.
KAUTOLA. Voinhan minä ne panna veneeseesi.
(Menee.)
EEEO. Annikki. Oletko unohtanut, mitä sinulle olen niin monta kertaa puhunut? Etkö enää tahdo tulla vaimokseni, koska olet ruvennut liehakoimaan ketä vaan?