VAINIO. Täällä on.
LEENA. Tuollako se on tornissa.
VAINIO. Siellä. Eikä se täältä ole poistunut kahteen vuorokauteen! Pitää vaan vahtia.
LEENA. Annikkiako se?
VAINIO. Niin kai. Kun viime yönä tuli se kova iili ja pelkäsin torninkin kaatuvan, koska suuret puut taittuivat kuin tulitikut, niin tulin tänne torniin ja menin pyytämään häntä alas. Hän ei virkkanut muuta, kuin ettei tule. Siinä kaikki!
LEENA. Ehkä Vainio kuitenkin vielä kävisi hänelle puhumassa, että tulisi pois. Eihän se siitä parane, että hän tappaa itsensä nälkään tuolla tornissa.
VAINIO. Turha vaiva. Ei häntä sieltä saa pois, ennenkuin Annikki tulee, ja mitä hän sitten tekee, sitä en mene takaamaan. Hänellä on kova luonto. Tunnen hänet pienestä pojasta ja tiedän, ettei hänen kanssaan ole leikkimistä.
LEENA. Niin se taitaa olla. Ei kai hän tule tornista pois. Ja kun hän ei vaan tekisi jotakin pahaa, kun Annikki tulee mantereelle! Minua peloittaa niin se poika.
VAINIO (Katselee ulos akkunasta.) Tuolla näkyy Kautola tulevan maihin jahtiaan pelastamasta. Kyllä siellä vielä on tuulta, koska ei ole kuin kokkapurje pystyssä ja sillä laskettelevat myötäistä.
LEENA. Kunhan tulisi se Annikkikin!