EEVASTIINA. Mikähän tässä nyt meidätkin perii. Mahdoton oli arvata, että siitä nousisi niin kova rajuilma. Juuri olimme saaneet verkot mereen — eihän meillä ole nuottaa eikä nuottaosuutta, kun ollaan niin köyhiä — ja sitten menimme kalamajaan levolle, niinkuin muutkin, jotka verkkoja laskivat. Toiset jäivät nuottaa vetämään, sillä auringon laskussa kala on liikkeellä. Sitten tulivat hekin levolle ja kaikki nukkuivat sikeästi, kun Honkala tuli tornista herättämään ja sanoi, että oli noussut iili. Kaikki juostiin ulos ja yritettiin veneisiin, mutta meri oli niin vihainen, ettei päästy mihinkään. Ei auttanut muu kuin katsella, kun myrsky vei verkot. Ja kukapa sitä olisi ilokseen katsellut, sillä siinä meni monenkin ainoa omaisuus. Hätäkös niillä on, joilla on rahaa ostaa rihmaa ja kutoa talvella uudet verkot! Toista se on minun! Miehestäni ei ole mihinkään ja poika juo, jos saa pennin ansaituksi. Ja Annikki...
(Purskahtaa kovasti itkemään.)
VAINIO. Niin Annikki, hänhän se teille oikein suruksi onkin. Se maalari sai hänet houkutelluksi saareen ja siellä he ovat nyt olleet vuorokauden, kun tuli myrsky eivätkä pääse pois. Miksette ole pyytänyt kylänmiehiä heitä hakemaan?
EEVASTIINA. Olenhan pyytänyt, mutta eivät vastaa mitään. Katsovat vaan vihaisesti. Ja jos joku vastaa, niin sanoo vaan pilkallisesti, että antaa Annikin huvitella. Sanoihan Metsola minulle, että kun olen kasvattanut tyttäreni herrain jälkiä juoksemaan, niin nythän minun muka tulisi iloita. Ja enkö minä varoittanut, kun sanoi lähtevänsä maalarin kanssa saareen! Hän vaan nauroi ja sanoi, että maalari maalaa hänestä kuvan, joka pannaan Helsingissä näytteille ja että he tulevat ennen auringon laskua kotia. Mutta sinnepä jäivät. Ja liekö tuon kotiin tulostakaan enään niin erityistä iloa!
VAINIO. Ei se Annikki parka näy tietävän, mitä tekee. Jos hän tietäisi...
(Viittaa kädellään torniin päin.)
Eero on tuolla. Hän on nyt ollut siellä kaksi vuorokautta yhtämittaa melkein syömättä ja juomatta. Katselee vaan kiikarilla saareen päin, missä Annikki on. Ei edes huomannut tänä aamuna, että laiva tahtoi luotsia, ja se ei ole hänelle ennen tapahtunut. — Onko Eevastiina kuullut, että Kautolan uusi jahti Onni ajautui viime yönä Hallikariin. Liiverin kouti katkesi eivätkä sitten saaneet jahtia kääntymään. Täydessä lastissa se oli viljaa ja maaomenia. Se oli Kautolalle suuri vahinko, häneltäkin taisi viime yönnä mennä kaikki omaisuus.
EEVASTIINA. Olenhan toki kuullut siitä, siellähän ne ovat kaikki kylänmiehet pelastamassa, vaikkei siitä taida apua olla.
VAINIO. Eipä taida olla. Palasina kai lie jo jahti ja lasti meren pohjassa.
LEENA (Tulee.) Onko Eero täällä vai onko hänkin mennyt pelastamaan, kun ei ole käynyt ruualla?