VAINIO. Kas vaan kuinka vihaisia iiliä se nostaa. Ja salamat ovat kirkkaita kuin aurinko. Hyi kun löi lähelle! Iski melkein silmäni sokeiksi.
RA8I. Tuolla kaatui puu.
EERO (Tulee juosten alas tornista.) Haapio kaatui!
VAINIO. Annikinko?
EERO. Annikin haapio.
VAINIO. Rasi, tule pian hakemaan miehiä avuksi!
(Menevät.)
EERO (Katkerasti.) Se oli oikein. Se oli oikein. Minä ... minä ... toivoin sitä...
(Purskahtaa itkemään.)
Minä ... minä ... tahdoin sitä... Nyt he saavat olla yhdessä kauvan... Annikki vaipuu meren pohjaan ja viikon päästä hänen ruumiinsa ui maihin. Ja minä sanon hänen ruumiilleen ne sanat, joita hän ei tahtonut kuulla eläessään minun sanovan. Minä ... minä...