LEMMINKÄINEN (nousee, ylpeästi). Mit' olet laulanut, ladellut, tuot' olen kyllin tuuminunna. Kauvaksi meriä myöten huhun kuulin kummallisen immestä ihanan saaren, joka herjaten, häväisten leikkivi lemmellä urosten. Ja ma vannoin kautta Hornan puun pisimmän: Ei minua uhita uhmat, ei pistä Chrysein pilkat, hänet voitan vaimokseni.
Toinen kohtaus.
Viimeisten sanojen aikana on kööri, Kypron tyttöjä ja poikia, saapunut ja asettunut puoliympyrään LEMMINKÄISEN taakse, joka tyynnä, käsivarret ristissä rinnallaan, kuuntelee seuraavaa:
NAURUKÖÖRI. Hah-hah-hah-hah, hah-hah-hah-haa. Hän on suurin urho maan: Lemminkäiseks sanotaan. Kaikki tytöt tenhoaapi, paulaan kaikki ämmät saapi. Kas kuin on viaton, on kuin kotka, on kuin sotka, naisten ylväs, miesten pylväs, uljas, mieto, liian lieto kukaties. Eikö hän oo kaunis mies? Rypistää silmiään kuninkaamme. Rukoilkaamme! Hah-hah-hah-hah, hah-hah-hah-haa. Suuri, julma sankari! Kuule ääntä kansasi!
LEMMINKÄINEN. Onko saarella sijoa minun moisen miehen maata, onko Kyprossa kyliä minun leikki lyödäkseni?
KÖÖRI. Hah-hah-hah-hah, hah-hah-hah-haa. Ei niin suuri sankari Kypron kyliin mahtuisi, pienet ovat Kypron töllit, tytöt tyhmät niinkuin möllit, vinosuut, kaitaluut, vanhat, valjut, vallan haljut; tanssilavat kehnot ratki, tanssitavat kehnommatki, kelpaa ne ei, ei teidän armolle.
LEMMINKÄINEN. Suokaa mulle kukkakumpu, kaksi poskea punaista, vähä on väliä muusta. Laitan leikit oivalliset.
KÖÖRI. Hah-hah-hah-hah, hah-hah-hah-haa. Sankari, Kuulkosi pyyntö syvin: Tehkös' hyvin, muualta etsi sa saari, impi, kaunihimpi! Hah-hah-hah-hah, hah-bah-hah-haa. Teidän jaloudellenne lienee neuvo parhain se.
LEMMINKÄINEN. Mitä? Pilkkaako? Ivaako? Sen te mulle maksanette, (Vetää' miekkansa.) rohkein veriverolla (Tempaa vasemmalla kädellään erään tytöistä.) ja suloisin suukollansa!
Kolmas kohtaus.