v. 1. Oli neidolla kolme kosijaa:
Tuli aurinko ajaen vaunuillaan:
Saat päivän kultaisen kruunun.
Ei, ei,
sun kultakruunuas halaja en,
sun suukkosi liian on lämpöinen
ja minä vain leikkivä lapsonen.
LEMMINKÄINEN. Sangen ylpeä on sinun nuori ruhtinattaresi. Mutta entä jos päivä polttaisikin hänen ruusuihonsa aivan mustaksi?
ANEMOTIS.
Kaunis ja ylpeä on minun nuori ruhtinattareni. Saatpa kuulla:
v. 2. Tuli kuuhut kuutamon välkkehin:
Tule, huoli hapsesi hopeihin
ja leiki lehdossa keijuin.
Ei, ei,
sun hopeahelmiäs halaa en,
sun suukkosi liian on vilpoinen
ja minä vain lapsonen viluinen.
LEMMINKÄINEN. Aurinko hänestä oli liian lämmin ja kuu liian kylmä. Siitä tunnetaan tyttöjen oikut. Mutta laulahan kolmannesta kosijasta.
ANEMOTIS.
v. 3. Tuli tähti pilvyen purressaan:
Käy saliin taivahan korkeaan.
Saat yön sa tähtisen kruunun.
Ei, ei,
sun tähtikruunuas halaa en,
sun salisi liian on ylhäinen
ja minä vaan lempivä lapsonen.
LEMMINKÄINEN. Ei siis ketään heistä kolmesta? No hyvä, siispä tahdon minä olla neljäs.
DAFNE (joka on kuunnellut jotain kauvempaa, syrjään).
Luojat! Onko hän lumottu?
Vain Chryseistä uneksii.
Kykloopi! Unohdat meidät.
Käsken tänne Saaren sulhot.
(Hiipii pois.)
ANEMOTIS. Turhaan tuhlaat voimiasi. Vain salojen Artemista kumartaa kuningatar. Hän Afroditea hyleksii. Ja hän lientää lemmen haavat nuolella teräksisellä suoraan sun sydämehesi. Varo häntä, vieras sulho!