(Medon ja Megapontos selittävät hänelle kahakan synnyn).
LEMMINKÄINEN. Mua auta Afrodite, rankaise kapinallista! Kahlehin sulavin kaitset koko ihmisten sukua — hänkö yksin irti kulkis? Sulta suojoa rukoilen, hälle kostoa kovinta.
KUNINGAS (Lemminkäiselle).
Saat mennä, nuori mies.
Kahleita kyllin meill' ei ole Herra ties,
narreille kaikille, jotk' ohi saaren kulkee.
(Chryseiille.)
Voittoisa Lemmetär sun mieles kostaa julkeen.
LEMMINKÄINEN (puoliääneen pois mennessään). Chryseis omani onpi ennen päivän päättymistä!
MEDON.
Kuningas, paljoks et siis arvaa miekkaa tätä.
KUNINGAS.
Se säästä siksi kuin on valtakunnan hätä.
MEDON.
Herjausta vierahan siis kuulet tyynin mielin.
KUNINGAS.
Viisasta vihoittaa ei voine narrin kieli.
MEGAPONTOS. Ei yhtään vaaraa, usko pois ja säästä nahkaasi, siksi kuin meidän korkeampi viisautemme katsoo sen naarmun arvoiseksi. Tantalus avita, onpa tämä seikkailu saattanut minulle aimo janon. Voisin varmaan juoda vaikka kuiviin koko Joonian meren, ellen olisi tehnyt pyhää lupausta etten koskaan maista tippaakaan vettä.
(Kuningas, Megapontos ja Medon pois.)