Kuudes kohtaus.
CHRYSEIS. NEIDOT. KÖÖRI. Sitten LEMMINKÄINEN ja TIERA.
Vihdoin KUNINGAS y.m.
CHRYSEIS (ajatuksiinsa vaipuneena).
Kuink' ol' ylväs katsehensa!
ANEMOTIS. Chryseis, sanohan, saako alkaa jo jumalten juhla?
CHRYSEIS (häntä kuulematta). Barbaari! Minuhun kuinka tohditkaan käsin sä käydä!
DORIS (pyytäen).
Saammeko tanhuta vähäsen?
CHRYSEIS (kuten edellä).
Niin, niin, rikosta on se.
(Hajamielisesti.)
Soittoa? Kisoja? Kyllä.
AFRODITEN JUHLAKÖÖRI. Me juoksemme juhloa keväimen, kun tuoksuvat kaikki kerkät. Kevät, lempi, ne viihtyvät parhaiten, missä mielet ja varpaat on herkät. Kas seppelepäin elon ehtoisin sain me laulamme laulua taivaisten näin. Me juoksemme juhloa keväimen, kun tuoksuvat kaikki jo kerkät.
(Uhrineidot astuvat alttarin ääreen.)
ENSIMMÄINEN NEITO. O, Afrodite, mi aallost' astuit tään saaren rannalla kukkivalla, sulle myrtit suomme…