ANEMOTIS (samoin).
Hoi, avuksi! Medon! Medon!
KUNINGAS (syöksee esiin). Lapseni! O, jumalat! Julki näinkö raivoo raakalaiset?
MEGAPONTOS (hengästyksissään).
Enkös ma sanonut aina:
naisvarasta varottava on!
(Läkähtyen.)
Jumalat! Pikarin joinko?
KUNINGAS. Annan puolen saarestani, itse tyttöni ihanan sille, ken takaisin tuopi hänet ryövärten käsistä ja käsistä vihaisen viiman.
MEDON (paljastetuin miekoin). Voip' on miestä miekatonta! Katosi parahin kaune, maastasi, kuningas, kuoli tuulehen korea kukka. Kylmä on nyt Kypron tanner. Toisen puolen sun luvastas sulle lahjoitan takaisin — pidän itse toisen puolen. Vastaan Scyllan vainolaista! Kuule nyt uhkani Poseidon, kuulkaatte Charybdin kuohut, kostottaret, kuunnelkatte! Chryseiin takaisin tuon ma, rankaisen utalan rosvon, häntä seurailen, samoan, tapahtukoon mitä tahansa, vaikka kuolon valkamille.
(Rientää pakenevien jälkeen. Esirippu laskee.)
TOINEN NÄYTÖS.
Suomalainen pirtti. Ovi perällä. Ovi vasemmalla katsojista. Suuri, avoin liesi, jossa palaa tuli. Seinällä kaari ja hirvensarvia. Lautsa, pöytä ja jauhinkivet. Huone puolipimeä, vain lieden loimon valaisema. Myöhäinen syksy-ilta. Kuuluu myrskyn viuhunaa ja kaikki tulevat sisään lumisina.
Ensimmäinen kohtaus.
HELKA yksin ja laulaa jauhaen: