Jauhinlaulu.
Oli mun poskeni punainen niinkuin nuori ruusun nuppu, keikkuipa keveä jalka niinkuin lieto linnunpoika armahaisella aholla — ja ma mietin mielessäni: Oi, jos oisin linnunpoika taikka nuori ruusun nuppu!
Niin saapui pimeä syksy, lehto lehtensä pudotti, valkeni valiot kutrit, kukat kuihtui kulmaluilta. Syksyn on ikävät illat ja ma mietin mielessäni: Oi, jos oisin linnunpoika taikka nuori ruusun nuppu!
Toinen kohtaus.
HELKA. AINIKKI tulee suksineen, asettaa ne lieden ääreen ja kuivaa huolellisesti.
AINIKKI. Täss' olen takaisin, äiti. Lunta niin sankasti satavi, ilman suksia olisin erämaahan eksynynnä. Suo emo, sinua autan, raskas on raa'anta sinulle, olen nuori, voimakkaampi…
HELKA (epäävällä liikkeellä jatkaa lauluaan). Surut suurina tulivat niinkuin pitkät pilvenlongat; kussa kuljet kuopukseni? missä lennät lempilintu? Sua aattelen alati ja ma mietin mielessäni: Tule, tule lempilintu, tule äidin nuori nuppu.
AINIKKI (istuen villoja karttaamaan).
Kuuletko viuhua vihurin?
Oi, jospa kevät jo oisi!
HELKA. Kevähässä kerkän mieli, neien suuressa suvessa, pojan mieli metsän tiellä, taaton miel' kalan kudussa. Eipä ole emolla mieli metsähän eikä merelle, ei iloja kesän hän itke eikä talven tanteria. Syli tyhjeä tapaavi: Kussa viivyt äidin kulta?
AINIKKI. Äsken käydessä kotihin kävin kuten tavallisesti niemelle tähyämähän — tiedäthän, ketä ma etsin. Ilta jo pimeni, syksy synkkänä meriä peitti, vaan minusta näytti…