HELKA.
Kuulin, kuulin äänen, käynnin.
AINIKKI.
Ajatar metsässä ajeli.
HELKA. Mua petät sä … tuli tupahan joku, joku, jot' et tohdi mulle ilmaista…
AINIKKI.
Emoni!
Tyynny, tyynny! Enhän tohdi,
noin kun kiivaasti kyselet.
HELKA.
Munko tyyntyä pitäisi?
Käske koski tyyntymähän,
sido silmät päivänkoiton!
Koski pauhaa, päivä paistaa.
Kuulin äänen kuopukseni.
Miss' on hän?
AINIKKI.
Kotona kohta.
HELKA.
Kotona!
(Rientää ulos.)
Viides kohtaus.
AINIKKI (yksin). Kuule, kuinka tuuli viuhuu, älä äitini … meni jo. Pian päättyi pikku juoni. Kuinka kelvannee tupamme niin koreille vierahille? (Alkaa siistiä tupaa.) Verraton on veljyeni! Voittavi joka sydämen. Minä niinkuin pilven varjo taivaan rantoja vaellan itken niinkuin illan kaste, yksinäni yön kesäisen, haihdun aamun auetessa. Tahdon siivota sirosti Tieran … Tieran morsiolle, painelen hyvästi patjat, jotta nukkuu nuori impi, unta kaunista näkevi. Arvanneeko hän mitänä? Taivas auta! Tuoss' ovat he.