MEDON. Kuuletko, Chryseis? Sano tälle orjalle sanasi kuin häntä kammoat, kiroat, ylenkatsot.
LEMMINKÄINEN. Vapaasti valitse, Kylli, sano, että kiroat mua, ylenkatsot. Kahlehesi kaikki katkeevat samalla, käyt vapaana koristamahan onnellani mennehellä Afroditen alttaria.
MEDON. Chryseis, Chryseis, pyydän: tuomitse, unohda hänet.
CHRYSEIS (epäröiden).
Olkoon tuomio jumalten.
Minä en enempi voine.
LEMMINKÄINEN (Medonille). Kun vasta vapaata miestä kutsut, narri, orjaksesi, pistä pääsi kainaloosi! Se on onneksi sinulle. Täällä sun pakkanen panevi, lähde Kyprohon takaisin, kerto'os kuninkaallesi, kun olet päässyt horkastasi: jo unohti Chryseis-Kylli vaivat, vaan ei Afroditen.
TIERA (keihästään pudistaen). Täällä myös Tuulikki pitävi viiksiäni kaunehina.
MEDON. Zeus avita, sulle näytän, pohjan barbaari poloinen, vielä ei vilustununna miekkani tulinen terä.
LEMMINKÄINEN. Paarma, miksi niin pöriset? Miksi naisien peloksi niskojamme taittaisimme täällä siistin sillan päällä. Kauniimpi lumella hurme! Tule!
MEDON.
Lurjus, miks pakenet?
Jo menikö mieles uhma?
LEMMINKÄINEN. Mitelkäämme miekkojamme siis tän petran taljan päällä.