TIERA (kuten edellä). Pakkanen ei morsiamille pahaa tee. Syöjätär sydämeni vieköön, jos en rakasta sinua melkein yhtä paljon kuin karhunkeihästäni. (Ainikille.) Hänellä oli siellä vierailla mailla vihurinen nimi, mutta nyt olen minä hänet nimittänyt Tuulikiksi, Tapion tyttären kaimaksi; — hän suojelkoon karjaani pedoilta.
ANEMOTIS.
Tosiaankin kaunis toimi.
Susi sun syököhön, mokoma!
TIERA (kuten edellä). Pitkä ja vaivaloinen oli matkamme Saaresta, jota he Kyproksi sanovat. Kypron joukko oli aina kintereillämme. Vielä tänä iltanakin luikahti heidän kirottu, pystynokka laivansa kuin ankerias karien lomitse. Maata ei saanut rauhassa, (juoden), juoda ei saanut rauhassa. (Ääniä tuvan ulkopuolella.)
Seitsemäs kohtaus,
EDELLISET. MEDON, kyprolaisten sotilasten seuraamana. LEMMINKÄINEN
vetää miekkansa. TIERA viittaa AINIKKIA ojentamaan hänelle
karhunkeihään. AINIKKI asettuu säikähtyneenä LEMMINKÄISEN taakse.
ANEMOTIS liittyy MEDONIIN. CHRYSEIS seisoo yksin, epäröiden
molempain välillä.
MEDON (paljastetuin miekoin).
Vihdoin viimein sun tapasin,
naisten rosvo! Nyt vapise!
Sammui jo elosi tähti:
Tullut onpi koston tunti.
LEMMINKÄINEN. Tosin on meitä kaksi vainen; toki koeta, ken kovempi!
MEDON. Sano, tahdotko takaisin heti suoda saalihisi?
LEMMINKÄINEN.
Takaisinko? En ikinä.
Tuiki tuhmapa olisin.
Kyllikki omani onpi.
TIERA (uunilta).
Tuulikkia en ma anna.