CHRYSEIS.
Joko? Oi, jumalat!
ANEMOTIS. Ovatko sinusta nämä seitsemän kuukautta kuluneet niin nopeasti kuin jumalat lentävät länsituulen siivillä? Medon parka on aivan puolihulluna; hän ei uskalla tulla sinulle jäähyväisiä sanomaan, miestäsi peljäten näes.
CHRYSEIS. Häntä saatan ja ojennan käden hälle rantamalta.
ANEMOTIS. Kypron Afrodite sinua palkitkoon ja suokoon sinulle vihdoinkin hyvän miehen! Oi, siitäpä tulee hurskaat jäähyväiset. Helleenit ovat kutsuneet kaikki kylän tytöt jäähyväiskarkeloihin. Huilujen säveleet eivät vielä ole jäätyneet, vielä on kieliä jälellä sitroissamme. Vielä kerran saamme me tanssia Afroditen juhlatanssin…
CHRYSEIS.
Sitra? Siitä ma uneksin.
Huilu, — oi, ajat ihanat!
Joudu jo keväinen ilta!
Tule, mennään! Oi, jumalat!…
Unohdin … en tulekaan.
Sano Medonille … ei, ei …
sano minulta terveisiä!
ANEMOTIS. Mutta ajattele, Chryseis, tämä on viimeinen kerta, kun sinä näet maamiehiäsi; viimeinen, kaikkeinviimeinen tervehdys isällesi, ystävillesi ja synnyinmaallesi…
CHRYSEIS (liikutettuna).
Pois! En voi ma tulla.
(Rientää pois.)
Viides kohtaus.
ANEMOTIS yksin. Sitten MEDON.